Lammikkopentu
Kirjoittaja: Aura
Lammikkopentu laski suurimman kepin jonon viimeiseksi ja vilkaisi keppejään huojentuneena. Hän korjasi vielä yhtä tassullaan ja katsoi sitten keppikokoelmaansa. Jokainen tikkuinen kappale oli järjestetty tarkasti omaan riviinsä. Kepit olivat järjestetty niiden koon mukaan, sillä se tuntui Lammikkopennusta tällä hetkellä kaikista parhaimmalta. Välillä hän järjesteli kepit muilla tavoin, mutta tällä hetkellä se tuntui väärältä. Naaraspentu pelkäsi, että suututtaisi Pimeyden metsän, jos hän järjestelisi leikkikalunsa väärällä tavalla. Naaraskissa oli välillä hyvin huolissaan muista pennuista ja heidän järjestelytaidoista. Lammikkopentu kuitenkin uskoi, että muilla olisi omat tapansa. Välillä hänestä tuntuu ulkopuoliselta, vialliselta, kun häntä selvästi vaivasi symmetria muita enemmän. Naaras nielaisi. Oliko hän jotenkin erikoinen? Lammikkopentu tahtoi olla kuin muut hyvät kissat tältä osin. Entä jos hänestä ei koskaan tulisi hyvää soturia tämän vuoksi? Naaras säpsähti kuullessaan vierestään kylmän äänen. Se oli emo. Oliko toinen lukenut hänen ajatuksensa, naaraspentu mietti.
“He eivät ole puhtaita, kuin me. Siispä tyydyn leikkimään itsekseni tai siskojeni kanssa. Rauhallisesti, siististi ja hiljaisesti”, Lammikkopentu naukaisi hieman monotonisella äänellä, jossa oli kuitenkin pentumaista leikkisyyttä.
“Emo? Ovatko keppini järjestetty hyvin, pidätkö sinä niistä? Käytin paljon aikaa ja vaivaa siihen, että ne olisivat varmasti järjestyksessä. Se on tärkeää! En tahdo suututtaa Pimeyden metsää ja se tuntuu ikävältä, jos ne ovat huonosti”, Lammikkopentu naukaisi hieman iloisemmin ja toivoi emonsa olevan ylpeä hänen kepeistään. Tuhkajuovan ylpeys ja kehut olivat pienokaiselle kaikki kaikessa!
//Tuhka?
KP-boosti käytössä
