Lepakkotassu
Kirjoittaja: Käärmis
Lepakkotassu tassutti sisään leiriin varpunen hampaissaan. Hän kantoi saalistaan ylpeästi rintaansa röyhistäen. Se oli vielä pullea ja aika isokin. Kollista se oli mainio saalis, kun ajatteli miten nopeasti lehtisade eteni.
Hän kulki lyhyillä jaloillaan äkkiä tuoresaaliskasalle ja laski linnun siihen ylpeänä. Lepakkotassu katsoi ympärilleen toiveikkaasti etsien kissaa, jolle olisi voinut pröystäillä nappaamastaan linnusta.
Kuitenkaan aukiolla ei ollut yksittäisiä kissoja juurikaan, tai jos olia, he eivät olleet ketään, joiden kanssa kolli olisi halunnut jutella. Hän siis vain tyytyi olemaan hiljaa ja menemään oppilaiden pesälle. Siellä oli muutama oppilas – Loskatassu ja Neilikkatassu, – mutta muuten siellä oli tyhjää.
Kaksikko ei kauheammin jutellut, ehkä sanoivat pari sanaa toisilleen. Neilikkatassu nyökkäsi Lepakkotassulle tervehdykseksi ja kolli teki samoin. Hän meni omalle sammalpedilleen makaamaan tassut muun kehonsa alle käärien.
Oli hiljaista. Kukaan pesässä ei oikein puhunut ja ainoa ääni oli tuulen kevyt humina ja leirissä oleskelevien kissojen äänet.
Pian pesään tuli Hilleritassu. Lepakkotassu antoi tälle vain pienen vilkaisun ja nousi ylös. Kolli tallusteli arvokkaasti ulos ja haravoi katseellaan leiriä. Hän halusi harjoittelemaan, vaikka olikin jo käynyt saalistuspartiossa. Kollia nimittäin turhautti kököttää sisällä pesässä, kun olisi voinut tehdä myös jotain järkevää.
Siinä hetkessä Tuimakatse tuli sisään leiriin. Kolli ilmeisesti tuli viettämään vapaa-aikaa. Silloin muisti kolli taas, että sotureita oli Eloklaanin leirissä valvomassa. Hän oli niin tottunut siihen, että oli unohtanut asian täysin.
*Miksen minä saa mennä Eloklaaniin vartijaksi? Olisi vain kaikin puolin reilua, että saisin kurittaa heitä kostoksi perheeni kohtalosta!* tummanharmaa oppilas ajatteli katkerana. Hän huiskaisi lyhyttä häntäänsä ja lähti etsimään Aaltosalamaa.
Naaras löytyi pian ruokailemasta muutaman muun soturin kanssa. Lepakkotassu asteli sotureiden luokse varmoin askelin ja pysähtyi heidän eteensä.
“Aaltosalama, minulla olisi sinulle hieman asiaa”, nuori kolli sanoi asiallisella äänellä. “Voisimmeko siis puhua hieman kahden?”
//Aalto
