Lauhapentu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Seurasin intopiukeana Pihkatassun työskentelyä. Oppilas oli tosi taitava sammalrullien pyörittelyssä – ehta ammattilainen! Vielä mahtavampaa tästä teki se, että me Mahlapennun kanssa saimme osallistua tähän Pihkatassulle suotuun kunniatehtävään. Tunsin voivani olla hyödyksi, eikä sitä tunnetta peitonnut sitten niin mikään!
Pihkatassu antoi meille molemmille omat makuualustat, joista meidän pitäisi pyöritellä rullia, aivan niin kuin kolli oli opastanut. Aluksi homma tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta, sillä vanha ja kulunut sammal mureni helposti, mutta kun löysin oikean taktiikan, rullaaminen alkoi sujua paljon paremmin.
Vilkaisin ystäväni suuntaan ohimennen. Mahlapentukin oli saanut ideasta kiinni. Hänen rullansa oli jo loppusuoralla. Mutta niin oli myös minun. Laskin tassuni paksun rullan päälle, enkä voinut olla peittelemättä ylpeyttäni. Katsahdin taas Mahlapentuun ja tämän sammalrullaan.
”Hienoa työtä, Mahlapentu!” kehaisin. Kermanvärinen kolli nyökkäsi vähän.
”Ei sinunkaan rullasi ole hullumman näköinen”, hän sanoi. Kurkustani nousi huvittunut kehräys. Käännyin sitten Pihkatassun puoleen.
”Saammeko pyöritellä lisää rullia?” pyysin. Kollin kasvoille levisi hymy, jota en osannut kuvailla sanoin.
”Tietysti saatte, tuossa on vielä muutama peti jäljellä”, hän maukui viitaten hännällään nukkumapaikkojen suuntaan.
”Kiva!” tokaisin ja kipitin lähimmälle pedille. Mahlapentu seurasi perässäni. Olin aistivinani hänessä hienoista ärtyneisyyttä, joka kiinnitti huomioni.
”Etkö sinä pidä sammalten rullaamisesta?” kysyin kollin ryhtyessä rullaamaan viereistä vuodetta. Katsoin häntä pää kallellaan.
//Mahla ja Pihka?
//197 sanaa
