Salamasielu
Kirjoittaja: Auroora
Salamasielu oli viimein ansainnut soturinimensä. Kollin mielestä hän olisi voinut siirtyä soturin tehtäviin jo monta kuuta sitten, sillä hän oli jo pitkään ollut kyvykäs taistelija, eikä hän näinä muutamina kuina ollut enää kehittynyt metsästäjänä. Olisi siis ollut se ja sama nimittää hänet vaikka kaksi kuukautta sitten.
Soturi oli ehtinyt toimia tehtävissään nyt puolikuuta. Tässä ajassa Salamasielu oli tullut siihen päätelmään, ettei nauttinut soturina toimimisesta ollenkaan. Ei hän oppilaanakaan ollut pitänyt partioimisesta, mutta ainakin hänen rento otteensa oli hyväksytty normaaliksi oppilaan käytökseksi. Nyt häneltä odotettiin kurinalaisuutta ja tottelevaisuutta, mikä ei sopinut Salamasielulle sitten millään. Yleensä kolli valitsi olla täyttämättä näitä odotuksia, mikä oli lyhyessä ajassa antanut hänelle melko kehnon partiotoverin maineen.
Kenties siksi aamupartion johtajana toimiva Kalmakuu ei näyttänyt kovin tyytyväiseltä, kun valkoinen kolli asteli rennosti sotureiden pesästä muun partion luo makeasti haukotellen kuin juuri herättyään. Pimentovarjo ei pitänyt siitä, että hänen poikaansa komenneltiin, joten monet välttelivät sitä. Kalmakuu oli kuitenkin Salamasielun emoakin kokeneempi soturi. Kenties hän saisi pidettyä ylimielisen kollin aisoissa.
Partion astellessa ulos leiristä Salamasielu jättäytyi joukon hännille. Mitä kauempana hän oli Kalmakuun valvovasta katseesta, sitä huolettomampi partio hänellä oli edessä. Ainakaan kolli ei joutuisi metsästämään. Hänen oli tarvinnut vain pyytää Pimentovarjolta, että tämä välttäisi hänen laittamistaan saalistuspartioihin, ja asia oli järjestynyt. Oli kätevää, kun oma emo oli varapäällikkö. Tylsä partio oli joka tapauksessa edessä, joutuisi hän metsästämään tai ei.
Salamasielu silmäili edellään kulkevaa partiota. Muut partion kissat olivat melko tylsiä tapauksia – Matotaisto, Aamuraita, Varissulka – mutta hänen edessään jolkottavasta Susimielestä voisi järjestyä kollille seuraa. He olivat olleet samaan aikaan oppilaita, eikä Salamasielu ollut kovin hyvin vaivautunut tutustumaan höpsöön kolliin. Hänen ei kannattanut aliarvioida hölmön soturin tarjoamia viihdemahdollisuuksia.
Salamasielu kiri Susimielen rinnalle.
”Susimieli, pitkästä aikaa”, soturi tokaisi ja tönäisi toista toverillisesti. ”Onko sinusta tämä partio yhtä tylsä kuin minusta? Eihän meitä oikeastaan tarvittaisi edes täällä, neljän kissan voimin saa varmasti rajat merkattua.”
Kalmakuu heitti terävän katseen lapansa yli partion nokasta. Salamasielu vain virnisti takaisin.
//Sushi?
