Minttutassu
Kirjoittaja: Lonely Warrior
”Kerro mitä haistat?” Pikkukaaos kysyi hymyillen. Olin aistivinani hänen olemuksestaan, että hän oli oikeasti kiinnostunut siitä, oliko hänen opetuksestaan ollut jotain hyötyä. Jääviilto joskus ja vähän useamminkin, ei kerrannut selittämäänsä teoriaa minulta vaan jätti minut oman onnensa nojaan, jos en ollut keskittynyt hänen selostuksiinsa. Hän myös usein vastasi kysymyksiini melko köyhästi, enkä saanut niin laajaa vastausta kuin olisin toivonut. Mestarini oli enemmän niitä kissoja, joiden mielestä fyysinen osuus oli se kaikkein tärkein osuus ja mestarin selostukset saisi jättää omaan arvoonsa. Asia ei toki ollut näin, sen hoksasi tyhminkin kissa – tai ei pidä mennä yleistämään, Jääviillon kaltaisia poikkeuksiakin oli. Ei pidä nyt käsittää väärin, ei minulla tietenkään ole ketään vastaan mitään, mutta kävihän se muita pompotteleva karvasäkki, joka luuli tietävänsä kaiken parhaiten, myös minun ja monen muun hermoille.
Nuuhkaisin ilmaa ja raotin suutani hieman. Metsän rikas tuoksujen kirjo valtasi aistini huumaannuttavasti. Aloin erotella tuoksuja toisistaan. Yksi, muista tuoksuista poikkeava, lämmin ja tuore hajuvana kiinnitti huomioni. Nuuhkaisin vielä syvemmin, jotta sain kiinni tarkemmin eläimen meno suunnasta. Tuoksussa oli häivähdys voimakkaantuoksuisesta kasvista ja sen avulla päättelin lähistöltä kulkeneen saaliin olleen syömässä jonkinlaista kasvia. Olin jonkin verran hämilläni, sillä olin miltei varmasti haistavinani hiiren, mutta haju poikkesi jollakin oudolla tavalla tavallisesti syömistäni hiiristä.
”Haistan jotain, joka muistuttaa minua hiirestä, mutta sen haju ei ole identtinen syömieni hiirten kanssa”, naukaisin reippaasti ja osoitin hännälläni terävästi suuntaa, jonne hajuvana mielestäni osoitti. Pikkukaaos nyökkäsi rauhallisesti ja väläytti nopean katseen minulle.
”Olet oikeassa. Se on hiiren kaltainen jyrsijä vesimyyrä”, Pikkukaaos kertoi ja heilautti korviaan kuin antaen luvan lähteä jäljittämään. Sukelsin innokkaana harvan aluskasvillisuuden joukkoon, kunnes muistin hiljaisuuden olevan kaiken avain. En ollut ihan varma kuinka lähellä tämä vesimyyräksi kutsuttu eläin oli, joten etenin varovaisesti. Häntäni poukkoili innokkaana ympäriinsä, vaikka kuinka yritin pitää sen aisoissa se silti vähän väliä hipoi kosteita kasveja. Minua vähän häiritsi Pikkukaaoksen silmien tuijotus selässäni, mutta ei niin paljoa kuin Jääviillon kelmeiden ja kierojen silmien tuijotus.
Säpsähdin kun huomasin liikettä männyn juurella. Jyrsijä tosiaan oli miltei hiiren näköinen muutamilla poikkeuksilla. Aloin kelaamaan naaras soturin ohjeita saaliin nappaamisesta. Havainnoin tuulta ja minun edukseni se kulki täydellistä reittiä. Vesimyyrän tuoksu leijaili minun sieraimiini herkullisena ja lämpimänä ilmassa, mutta minun tuoksuni pysyi kaukana eläimestä. Muistin kuinka Pikkukaaos oli ohjeistanut, että pitäisi päästä tarpeeksi lähelle, muuten saalistusyritys voisi olla tuhoon tuomittu yritys. Vilkaisin vesimyyrän asentoa ja huomasin sen olevan keskittynyt nakertamaan jotain kasvinjuurta. Otin rohkeasti muutaman hiljaisen askeleen kokiessani sen turvalliseksi ja sen enempää miettimättä loikkasin saaliin kimppuun. Tilaisuus oli ollut niin houkutteleva. Loikkani olisi yltänyt tarpeeksi pitkälle jos käpäläni ei olisi jäänyt kiinni maasta törröttävään juureen. Kompastuin ähkäisten maahan, mutta siinäkin oli puolensa. Huomasin laskeutuneeni tarpeeksi lähelle riistaa ja nappasin sen näppärästi tassuihini ja puraisin sen niskaa vatsallani loikoillen. Pikkukaaoksen ravatessa huolestuneena luokseni kasvoilleni nousi nolostunut kuumotus.
”Oletko kunnossa?” naaras kysyi silmät pyöreinä ja tutki silmillään minua. Nyökkäsin vakuuttava ilme kasvoillani ja nousin mutaa turkistani pudistellen ylös.
”Ensi kerralla varmaan muistat tarkistaa myös reittisi?” naaras naurahti keventääkseen tunnelmaa. Kasvoilleni nousi helpottunut hymy tilanteen kevettyä.
”Toivotaan. Sain kuitenkin saalista!” Nostin vesimyyrän hampaisiini ja heilautin sitä Pikkukaaoksen edessä tyytyväisenä. Naaras naurahti tyytyväisenä. Olisipa minulla tuollainen mestari.
//Pikku? 😀
506 sanaa
