Mahlahalla
Kirjoittaja: Elandra
Olin yllättynyt Tiputassun käytöksestä. Kolli oli alkanut huutamaan ja haukkumaan kuollutta soturia ja syyttänyt tuota omasta kuolemastaan. Minusta tuntui pahalta nuoren oppilaan puolesta. Tämä oli takuulla ensimmäinen kissa, joka kuoli
Tiputassun hoivassa. Vaikka Tiputassu ei varsinaisesti ollutkaan tehnyt mitään väärää, saatoin kuvitella hänen tuskansa. Olisiko tilanne ollut eri, jos me olisimme kävelyn sijasta juosseet leiriin? Olisiko se kultapiisku voinut pelastaa nuoren soturin hengen?
”Olisin- voinut pelastaa hänet”, kilpikonnakuvioisen kollin ääni hajosi tuhansiin palasiin, kun hän lyyhistyi mustan soturin elottoman ruumiin viereen. Sokean kollin pieni keho tärisi, ja kolli haukkoi happea kuin se olisi hetkenä minä hyvänsä loppumassa ilmasta. Tunsin kurkkuuni nousevan epämiellyttävän palan. Etsin toivottomana sanoja, jotka voisivat lohduttaa nuorta kollia.
”Se ei ollut sinun vikasi, et olisi voinut tehdä mitään paremmin”, Hehkuaskel naukui pehmeällä äänellään ja astui varovaisesti lähemmäs oppilastaan. Tiputassun korvat eivät edes värähtäneet, eikä hän nostanut sokeaa katsettaan Sammalvarjon elottomasta ruumiista.
”Niin, sinä et saa syyttää itseäsi. Joskus kissat kuolevat, ja se on Pimeyden Metsän tahto. Minä tiedän, että se tuntuu ihan kamalalta. En tiedä välitätkö kuulla tätä, mutta kun minä olin oppilas, minun mestarini kuoli minun katseeni alla. Hän jäi hirviön alle, enkä minä osannut tehdä mitään auttaakseni häntä. Katsoin vain, kun hän veti viimeiset henkäyksensä ja matkasi Pimeyden Metsään. Olisin tehnyt mitä vain, jos olisin voinut pelastaa hänet”, nau’uin hiljaisella äänellä ja astuin lähemmäs Tiputassua. Minun kävi sääliksi kollia. Hän otti kovin raskaasti itselleen tuntemattoman soturin kuoleman, joka kertoi siitä, että kolli joko tunsi paljon tai sitten hän vain oli pettynyt siihen, ettei ollut tarpeeksi hyvä. Oli miten oli, minun teki pahaa katsoa kollin pahaa oloa. Olisin halunnut helpottaa sitä, mutta en tiennyt miten.
Tiputassu pysyi vaiti. Hän painoi kuononsa vasten Sammalvarjon turkkia.
”Minä tiedän, että sinusta tuntuu pahalta. Siihen ei koskaan täysin voi sopeutua, kuolemaan siis. Sinun täytyy vain muistaa, että sinä teit parhaasi. Se ei aina riitä pelastamaan kissan henkeä, mutta et voi tehdä enempää ja se on vain hyväksyttävä”, musta naaraskissa sanoi taas ja yritti saada jonkinlaisen kontaktin oppilaaseensa.
//Tipu?
// 327 sanaa
