Taivastassu

272 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä

Kirjoittaja: Ruska

Kävelin pää painuksissa eteenpäin, harjoitukset mestarini Sähkötuhon kanssa olivat olleet hirvittävät. En ollut saanut yhtäkään saalista kiinni, ja mestariltani loppui kärsivällisyys kaiken päälle. Ehkä jonain päivänä, osaan olla täydellinen oppilas Sähkötuholle. Saavuimme pian leiriin, Sähkötuho lähti omiin puuhiinsa, mutta minä en tiennyt mihin mennä. Näin onnekseni emon istuvan pentutarhan edustalla, hän oli ottanut hoiviinsa Aamupennun, jonka vanhemmat olivat kuolleet muutamassa päivässä! Minun kävi sääli tätä nuorta pentua. Ajatellessani Aamupennun menetystä, muistin veljeni, Valopennun. Karistin hänet mielestäni ja tassutin emon luo ja tervehdin häntä hiljaa. Emo tervehti takaisin, ja esitteli minut pennulle, jonka nimi oli Savupentu. Hän leikki lumessa Aamupennun kanssa, joka oli minusta oikein hellyttävä näky
”Hei Taivastassu!” Savupentu tervehti innoissaan, nyökkäsin nuorelle pennulle varovasti, ja katsahdin emoa.
”Sinulle tekisi hyvä ystävystyä heidän kanssaan, olet aina yksin”, emo kehotti reippaasti, mutta hänen äänessään oli hiukan myötätuntoa. Nyökkäsin emolle, ja hymyilin pientä hymyä.
”Selvä emo”, naukuin hiljaa, ja kävelin pentujen luokse. He temmelsivät innostuneesti miukuen lumessa, huulilleni tuli leveämpi hymy.
”Hauska tavata Savupentu, sekä Aamupentu”, naukuin ujosti, ja katselin käpäliäni. Uusien tuttavuuksien tekeminen oli minulle aina hankalaa, miksi minun piti olla niin ujo ja säikky? Katsoin kohti emoa, hän hymyili kannustavasti ja nyökkäsi. Emon ansioista saan aina hiukan rohkeutta.
”Tuota, haluatteko että leikin kanssanne?” naukuin kysyvästi, ja paljon rohkeammin kuin äsken. Pennut katsoivat innostuneina minua, ja Aamupentu hyppeli innostuneena ylös alas.
”Mitä me leikittäisiin?” Savupentu naukui ja kallisti päätään. Hymyilin nuorelle naaraalle ja tunsin oloni rohkeaksi, viime kerrasta oli jo niin pitkä aika.
”Leikitäänkö piilosta?” naukuin lyhyesti, pitkien lauseiden sanominen muille oli liian tuskallista, hiljaa oleminen oli paljon helpompaa eikä muut tuomitse sitä. Katsoin hiukan odottavasti, mitä pennut vastaisivat.

// Savu?

Author: Elandra