Pyräkkäpentu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Pentuetoverini heräsivät yllättäen henkiin kuin jonkin riivaamina. Kaamospentu nousi emon hännän päälle ja alkoi kailottaa isoon ääneen. Sen jälkeen hän tuli härnäämään minua ja tökki raidallista turkkiani ja kutsui minua pieneksi ja pehmeäksi, mistä en suoraan sanottuna ilahtunut. Olin hyvin tietoinen kokoerostani kahteen sisarukseeni, ja olisin antanut vaikka oman häntäni siitä hyvästä, että olisin voinut olla heidän kokoisena – tai jopa isompi!
Meno pentutarhalla alkoi mennä jo niin villiksi, etten enää pysynyt perillä siitä, missä mentiin. Jossain vaiheessa emon ystävä Tuhkajuova tuli paikalle ja Myrskypentu havahtui hereille ja syöksyi meidän luoksemme niin yllättäen, että se sai jopa emon säpsähtämään.
Jotenkin me päädyimme leikkimään taistelua, jossa Myrskypentu oli Kuolonklaanista ja minä ja Kaamospentu olimme eloklaanilaisia. Yritin parhaani mukaan pistää kampoihin suuremmalle siskolleni, mutta naaras kaatoi minut leikiten maahan. Kuulin Kaamospennun ärsyttävän räkätyksen, ja se sai veren kiehumaan suonissani. Tämä oli ihan typerä leikki!
”Hei, Myrskypentu, katso!” sanoin yllättäen ja osoitin kuonollani pentutarhan suuaukon suuntaan. ”Tuolla on lisää eloklaanilaisia!”
Myrskypentu käänsi päätään osoittamaani suuntaan suu ammollaan, ja käytin harhautuksen luoman hetken hyväkseni. Potkaisin naaraspentua lujasti vatsaan takatassuillani, mikä sai hämmästyneen pennun siirtymään pois päältäni. Sen jälkeen kierähdin takaisin tassuilleni ja ryntäsin varoittamatta Kaamospentua kohti.
”Mehän olemme samalla puolella!” tummaturkkinen kollipentu ulahti äimistyneenä.
Loikkasin suoraan hänen naamalleen ja kaadoin veljen mukanani. Kömmin pois hänen päältään turkki sekaisin ja silmät loistaen.
”Siitäs sait, senkin öykkäri!” nauroin iloisesti. Oli kiva nähdä, miten Kaamospentuakin höykkyytettiin välillä.
