Loskalauha
Kirjoittaja: Auroora
Viime aikoina askeleeni olivat partiossa tuntuneet raskaammilta. Viime aikoina tarkoitin oikeastaan viime päiviä: poikkeuksellinen ja epämukava tilani oli alkanut yllättäen ja iskenyt minuun kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kävellessäni partion hännillä ei keskittymiseni jaksanut pysyä hiirenkorvan herättämien eläinten hajujäljissä, vaan huomasin jääväni tuijottamaan hiljalleen keinuvaa ympäristöäni.
Räpäytin silmiäni. Jokin oli selvästi pielessä, enemmän kuin aiemmin. Herätessäni tähän aamuun, kuten edeltäväänkin, oli päässäni tuntunut hienoista jomotusta ja huimaus oli ollut temmata minut takaisin sammalille noustessani ylös. Olin kuvitellut huimauksen ja väsymyksen tunteen johtuvan huonosti nukutusta yöstä tai nälästä, mutta syötyäni ja päiväunet nukuttuani minun oli todettava, ettei kumpikaan näistä voinut olla syynä.
Partion jälkeen suuntasin siis suoraan Hehkuaskeleen luo. En vierastanut työntekoa, mutta en mielelläni rasittaisi itseäni liikaa, jos tosiaan olin sairaana. En todellakaan ollut emoni kaltainen kissa, joka suunnilleen puolikuolleena yrittäisi vielä hoitaa tehtäviään.
”Päivää, Hehkuaskel”, tervehdin niin tomerasti kuin heikolla äänelläni kykenin. ”Minusta tuntuu, että olen jotenkin sairastunut. Osaisitko veikata, mikä minua voi vaivata?”
Selitin kokeneelle parantajalle oireenkuvani. Hehkuaskel nyökytteli.
”Selviä viheryskän oireita ei vielä ole, mutta väsymys ja huomaus voisi viitata alkavaan valkoyskään”, parantaja selitti. ”Tauti on harvinaisempi lehtikadon ulkopuolella, mutta joskus olen törmännyt siihen viherlehdenkin aikaan, tosin melko lievässä muodossa. Uskon, että sinulla on tällainen samanlainen lievä valkoyskä.”
Hehkuaskel määräsi minut vuodelepoon parantajan pesälle. Hän arveli, että olisi parempi, jos pysyisin hänen pesällään eristyksissä muista. Vaikka näin lämpenevinä aikoina viheryskä ei ollut suuri uhka, olisi silti parempi minimoida tartuntojen määrä. Klaani tarvitsi nyt kaikki soturinsa terveinä, kun hiirenkorva toi mukanaan paljon uutta riistaa. Ja niin minä siis jäin parantajan pesälle tylsistymään ja hoitamaan lentsuani.
