Orvokkisydän
Kirjoittaja: Ruska
Käännyimme Loiskevarjon kanssa kohti tiheikköä. Toivoin hiukan, että kolli käyttäytyisi hieman kypsemmin.
”No nyt ainakin toivoisin, että kissat osaisivat lentää!” kolli voihkaisi. Vilkaisin nuorta kollia sivusilmälläni, olin hyvin kummastunut. Ennen kuin ehdin vastata, kuulin ulvaisun, punaruskea iso hahmo syöksyi piikkiherne puskasta, tiesin jo heti mikä se oli, se oli kettu. Loiskevarjo ampaisi nopeasti eteeni, ikään kuin suojakseni, kuvitteliko hän etten osaa puolustaa itseäni!? Kettu murisi uhkaavasti, ja tämän viekkaista ja julmista silmistä paistoi ylimielisyys, ja pilkallisuus meitä kohtaan. ”Kyllä minäkin osaan taistella vaikka olen naaras!” karjaisin Loiskevarjolle ja sähisin ketulle. ”Taistele! Tämä ei ole leikkiä vaan vakavaa!” huusin ja sähisin uhkaavasti. Minulla ei ollut aikaa keskittyä miten Loiskevarjo taisteli, minun piti keskittyä omaan suoritukseeni, ja vakavasti. Karjaisin raivokkaasti, ja syöksyin kohti punaruskeaa, julmaa olentoa. Paljastin terävät hampaani, ja kynteni, ja tartuin tämän oikeaan etujalkaan. Puraisin kovaa, niin että hampaani upposivat tämän lihaan, ja raastoin kynsillä, että ketulle jäisi varmasti ruhjeita pitkäksi aikaa. Kettu ulvaisi kivusta, ja heilautti villisti etujalkojaan. Menetin otteeni, ja lensin puuta päin. Parkaisin kivusta, joka poltti selkääni, mutta olin hyvilläni nähdessäni ketun verta vuotavan jalan. Kettu lähestyi hampaat uhkaavasti esillä, sähisin ketulle, mutta se ei hätkähtänyt. Onnekseni Loiskevarjo hyppäsi ketun selkään, ja upotti kyntensä ketun selkään. Kettu parkaisi ja keskittyi nyt Loiskevarjoon, eikä minuun. Nousin sihahtaen ylös, ja hyppäsin kohti tämän päätä. Tartuin kynsilläni tämän niskasta, ja verta tirskahti tassuilleni. Raavin mitä kynsistäni pystyin, mutta kettukin osasi olla ovela. Se tarttui terävillä hampaillaan häntääni, ja kirkaisin, kynsieni ote lipesi ja kettu roikotti minua hännästäni. Se heitti minut ilmaan, ja nappasi hampaillaan kiinni, se puri selkääni ja ravisti minua. ”Loiskevarjo!” kirkaisin apua, ja yritin sinnitellä kivussa, ja olla ajattelematta kyljilläni valuvasta verestä.
// Loiske?
