Pyräkkäpiru
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Katsahdin pentuetoveriini hiukan yllättyneenä, kun hän pyysi minua opettamaan häntä uimaan. Sisaruksistani olin ainoa uintitaitoinen, vaikkakaan en ollut täysin varma, miksi niin oli. Minua kiinnosti ainoastaan tietää se, että osasin jotakin, mitä ylimielinen veljeni Kaamoskukka ei. Sen ajatteleminen sai väkisinkin hymyn kirpoamaan suupielille.
”Mikä jottei”, vastasin miettimättä kahta kertaa. Vanha Pyräkkäpiru olisi varmaankin stressanut itsensä kaljuksi tällaisen vastuun ottamisesta, mutta ei enää. Sota oli muuttanut sitä Pyräkkäpirua tavalla, joka oli tehnyt hänestä vahvemman. Enää en ollut se sama itkevä räkänokka, joka pahan paikan tullen luikki karkuun. Uusi minä söi vaaroja aamupalaksi.
”Kastuminen viilentää muutenkin mukavasti”, tokaisin noustessani ylös venytyksen kautta ja lähtiessäni tassuttamaan muutaman hännänmitan päässä vartovan lammen suuntaan. Kuulin Myrskymahdin kierähtävän äkkiä tassuilleen ja lähtevän perääni.
Pysähdyin veden ääreen odottamaan, että siskoni sai minut kiinni. Kun naaras oli päässyt viereeni, vilkaisin häneen mietteliäänä. ”Kerropa minulle, mitä sinä tiedät uimisesta?” utelin häneltä. Halusin tietää, millä tasolla pentuetoverini taidot olivat. Jos ne olivat aivan nollatasoa, minun olisi varmaankin järkevintä kertoa hänelle ensin vedestä elementtinä yleisellä tasolla, ennen kuin veisin oppitunnin konkreettiselle tasolle.
//Myrsky?
