Pimentovarjo
Kirjoittaja: Auroora
Viha kuohahti sisälläni. Tiesin, että Tuhkajuova oli ollut oikeassa uintitaidon suhteen, johan olin sen hänelle myöntänytkin. Hänen ei tarvinnut toistella sitä minulle ja pitää luentoa aiheesta. Tuhkajuova vain nautti siitä että sai kerrankin olla oikeassa ja minä väärässä. Hän oli varmasti tyytyväinen.
”Minä en tunne huonoa omatuntoa, sillä Haahkasurman kuolema ei millään ollut minun vikani”, vastasin kylmästi, mutta hiukan puolustelevasti. ”Minä yritin auttaa häntä, mutta ei ole minun syytäni, ettei joku osaa uida. Ehkä hän olisi voinut olla varovaisempi astinkivillä, niin näin ei olisi tapahtunut.”
*Eikä minun tarvitsisi olla tässä tilanteessa.* Mietin, mitä olisi tapahtunut, jos en olisi keskittynyt Jääviillon ärsyttävään käyttäytymiseen. Jos olisin katsonut taakseni oikealla hetkellä ja ehtinyt pelastaa Haahkasurman ennen kuin hän putosi. Jos olisin ehtinyt reagoida ajoissa enkä vain seisonut jäätyneenä paikoillani. Puuskahdin turhautuneena. En halunnut näiden ajatusten valtaavan mieltäni. En halunnut kokea syyllisyyttä. Vielä vähemmän halusin, että joku syyllisti minua.
”Minä tiedän miten tärkeää uiminen on, onko selvä? Sinun ei tarvitse muistuttaa minua siitä että olin väärässä, sillä en itse muuta ajattelekaan!” sanoin ehkä vihaisemmin mitä olin tarkoittanut. ”Olet varmasti vain iloinen, että Haahkasurma hukkui. Pääsit todistamaan olevasi oikeassa.”
Käännähdin ympäri valmiina marssimaan soturien pesään murjottamaan. Katsoin kuitenkin vielä taakseni harmaan naaraan suuntaan.
”Ja pidä uimakerhosi. Opettelen vaikka itse uimaan ennen kuin pyydän sinun apuasi.”
//Tuhka?
//210 sanaa
