Loskalauha
Kirjoittaja: Auroora
En ollut varma, oliko ongelmaan aivan niin helppoa ratkaisua. Huono suhtautuminen parantajiin kumpusi varmasti jo pentuiän kasvatuksesta. Se oli Kuolonklaanin tapa, johon selkärangattomat ja muottiin mukautuvat mieluusti opettivat jälkikasvunsakin. Sitä paitsi normi oli pysyvä, eikä sitä noin vain rikottu. Jotkut kuolonklaanilaiset näkivät parantajan hyvän kohtelun varmasti jonkinlaisena heikkoutena. Monet olivat kanssani eri mieltä siitä, että parantajien haukkuminen kertoi ennemminkin kissan omista epävarmuuksista.
”Olet oikeassa”, sanoin kuitenkin, sillä Lätäkkölemmen ehdotus oli hyvä. Voisin ainakin tehdä sen vähän, mihin pystyin. ”Luulen, että vanhempien sotureiden käytöstä on vaikeampi muuttaa. Mutta nuoriso on vielä muovattavissa.”
Epätasa-arvoinen kohtelu klaanilaisten keskuudessa ohjasi ajatukseni väkisinkin puoliverisiin. Mitä mieltä Lätäkkölempi mahtoi heistä olla? Koska hänen isänsä johti erakkoveristen sortoa, tuntui luonnolliselta, että hän olisi samaa mieltä Henkäystähden kanssa. Se olisi harmittavaa, ja myönnettäköön, veisi hieman sitä arvostusta, jota soturia kohtaan tunsin.
”Entä erakkoveriset? En ole oikein varma siitä, kuinka heidän syrjimisensä auttaa ketään”, sanoin rohkeasti, vaikka tiesin, kuinka räjähdysherkkä aihe oli. Ei ollut oikein oman turvallisuuteni kannalta järkevää asettua tällä tavalla Henkäystähden politiikkaa vastaan. Kenties luotin Lätäkkölempeen liiaksi ja uskoin, että hän osaisi arvostaa myös poikkeavia mielipiteitä. Tai ehkä luotin siihen, että emoni asema pitäisi minutkin turvassa.
”Sisarukseni ovat puoliverisiä. Ja he ovat kunnon kissoja. He eivät ansaitse tätä kohtelua.”
//Lätäkkö?
