Kaamoskukka
Kirjoittaja: Aura
Pyöräytin silmiäni kärsimättömänä. Miten Jääviillolla saattoikin kestää näin kauan! Aloin tylsistyä ja ärsyyntyä tähän odotteluun. Kärsivällisyys ei todellakaan ollut minun hyveeni. Tyydyin kuitenkin olemaan hiljaa ja korkeintaan tuhahtelemaan lähes äänettömästi. Lähdin seuraamaan punaturkkista kollisoturia kohti uloskäyntiä, mutta uloskäynnillä meitä odottikin Lammikkoloikka. Harmaaturkkinen naaras oli minusta yksi Kuolonklaanin raskaimmista kissoista. Naaras oli niin vakava ja tosikko, että minua suorastaan nauratti! Lammikkoloikan elämän suurin ilo oli varmaan partion johtaminen. Naaras oli selvästikin tullut emoonsa, Tuhkajuovaan. Näytin Lammikkoloikalle nopeasti kieltä ja hölköttelin Jääviillon perään. Matkasimme leiristä pois päin täydessä hiljaisuudessa. Ei minulla ollut toiselle mitään varsinaista sanottavaa, vielä.
”Pyh, olen tietenkin! Mitä sinä oikein ajattelit? Että minä vain laiskottelisin päivät pitkät?” tuhahdin Jääviillolle ja vilkaisin toista hieman virnistäen.
”Oletko sinä tehnyt mitään hyödyllistä? Ainakin muutama päivä sitten kuorsasit aamupäivällä niin kovaa, että se kuului varmaan Eloklaaniin asti. Ja suustasi valui myös kuolaa, näytit varsin suloiselta pieneltä kissanpojalta”, härnäsin Jääviiltoa virnuillen ja tuuppasin toista kylkeen.
//Jää?
KP-boosti käytössä
