Tulisielu
Kirjoittaja: Ampiainen
Oli kulunut puolikuuta siitä kun olin ollut partiossa myrskymahdin kanssa, eloklaanin vartijat olivat vähän aikaa sitten palaneet tuoden huonoja uutisia.
*Vaikka ei se minusta ollut huono uutinen en halua että klaanini alistaa muita kissoja* ajattelin nolona siitä kun muistin että pienempänä olisin varmaankin halunnut sitä. Minulla oli tylsää koska minua ei ollut laitettu mihinkään partioon joten olin vain vähän harmistunenaa yksikseni soturien pesän edellä. Katsahdin ujosti tattihallaa… Suljin hetkeksi silmäni ja ajattelin.
*Pitäiskö minun koettaa sitä myrskymahdin ehdotamaa tapaa siis kertoa hänelle että pidän hänestä?* Mietiskelin ajatuksissani. Kun lopulta aukaisin silmäni niin päätin kerätä kaikken rohkeuteni ja kertoa tunteistani tälle. Nousin hitaasti seisomaan ja lähdin loikkimaan tattihallaa päin. Pysähdyin noin kolmen hiirenmittan päähän kollin kuonosta.
”Hei, tattihalla minulla olisi sinulle vähän asiaa”, mau’un hymyillen. Kolli nyökkäsi kiinnostuneen näköisenä ja hymyili.
”Kerro vain mitä”, kolli naukui melko ujolla äänellä uskoin kyllä että se esiintyisi aika paljon hänen äänesään joten en huomioinut tätä ja aloin puhua.
”Ööh tuota.. tattihalla minä.. tuota noin pidän sinusta enemmän kuin ystävänä…”, mau’un takellelen epävarmasti. Tattihallan silmät laajenivat hämmenyksestä ja niissä loisti lempeä ilo samanaikaisesti.
*Mitäköhän hän vastaa..?* Ajattelin mielessäni.
”Sinä siis pidät minusta?” Kolli kysyi. Nyökkäsin ujona ja heilauttin häntääni kollin kyljelle. Aikaisin suuni ja kysyin kysymyksen johon halusin kuumeisesti saada vastauksen.
”Voisitko sinä olla minun kumppanini?” Kysyin hymyillen.
”Voin minä olla kumpanisi”, tämä vastasi ujohkona. Aloin kehräämään ja painauduin kollin kiinni ja nuolaisin tämän poskea kielelläni. Yhtäkkiä tunsin kuitenkin hetken pilavaan tunteen.
*Entä jos hän suostui kumppanikseni vain koska on liian ujo kieltäytymään?* Kysyin ujona itseltäni. päätin kuitenkin siirtää ajatuksen pois sillä hän varmaankin halusi itsekin minut kumppanikseen. Olimme kyllä melko erilaiset luonteiltamme. Kuulin että kolli oli sanottu jotain mutta olin ollut niin ajatuksissani että en ollut kuulut. Sisimmäsäni tunsin hämmennystä ja päätin pyytää häntä toistamaan.
”Anteeksi, tattihalla en kuullut mitä sanoit joten voisitko toistaa?” Kysyin lempeästi kollille. Hän nyökkäsi ja aukaisi suunsa toistaakseensa äsken sanomansa.
”Olisitko valmis saamaan Pentuja tulevaisuudessa?” Tattihalla toisti. Värähdin sillä kysymys tuntui turhan aikaiselta mutta minä tiesin jo vastauksen.
”Kyllä minä olen.. halusin juuri sinun kanssasi pentuja..”, kuiskaan lopun miltei kuulumatomasti. Tattihalla kehräsi hymyillen ja katseli minua.
”Tattihalla voisimmeko mennä ehkäpä metsästämään? Ihan kahden? Tai sitten kävelyllä” kysyin sydän täynnä lämpöä. Hän nyökkäsi ja nuolaisi hellästi minua päälaelta.
