Tuhkajuova
Kirjoittaja: Elandra
Pimeyden Metsän lähettämä rangaistukseni oli viimein päättynyt, kun Varispentu oli ansainnut oppilasnimensä täytettyään kuusi kuuta. Oli ollut sanoinkuvailemattoman uskomaton tunne, kun olin päässyt partion perässä ulos leiristä. Juuri sitä minä olin ikävöinyt, soturin tehtäviä.
Henkäysvarjo oli edelleen etäinen, mutta se taisi olla vain hyvä asia. Minulle riitti se, että hän laittoi minua mukaan partioihin ja välillä niiden johtoonkin.
Pari päivää Varistassun nimityksen jälkeen Punatähti oli yllättänyt minut antamalla uuden oppilaan, Latvatassun kontolleni. Raidallinen vaaleanruskea naaras oli varmasti yhtä surkea oppilas, mitä aiempani olivat olleet. Tosin erona Lauhalaukkaan ja Raparperipistokseen, Latvatassu ei ollut liian kiltti. Ennemminkin päinvastoin. Kaikki mitä naaras suustaan päästi, oli jollain tavalla negatiivista ja hyvin raskasta kuunneltavaa.
Tänä aamuna Punatähti oli ilmoittanut jälleen kerran kokoontumiseen lähtijät. Tyytyväinen virne oli noussut kasvoilleni, kun kuulin oman nimeni mainittavan. Sitten ilmeeni synkkeni. Toivoin, etteivät Väärävarjo poikansa kanssa olleet kokoontumisessa mukana. En varmastikaan kestäisi nähdä heitä siellä.
Kun aurinko oli laskenut ja kuu oli kavunnut ylös taivaalle, Punatähti alkoi keräämään kokoontumiseen lähtijöitä kasaan. Kaikki lähtijät asettuivat leirin pääaukiolle yhteen rykelmään, kun päällikkö varmisti kaikkien olevan paikalla. Pennuistani vain Sähkötuho ja Varistassu olivat päässeet kokoontumiseen. Sulkavirta oli kadonnut joitakin päiviä sitten, eikä hänestä ollut jälkeäkään. Moni arveli tämän lähteneen omin päin seikkailulle. En ihmetellyt sitä ollenkaan.
”Lähdetään”, Punatähti ilmoitti kovalla äänellä, kun kaikki olivat paikalla. Punaruskea kolli astui ensimmäisenä piikkihernetunneliin. Olin ottanut oman paikkani melko läheltä Punatähteä, joten pääsin ensimmäisten joukossa ulos leiristä.
Punatähti oli jälleen valinnut kokoontumiseen sellaisia kissoja, jotka kuvasivat parhaiten kuolonklaanilaista kissaa. Lempeät ja ystävälliset kissat oli jätetty leiriin, ja minusta se oli ihan oikein. Heistä ei koskaan tiennyt, mitä he päättäisivät lörpötellä vihollisklaanille.
Päällikkö johdatti meitä eteenpäin hangessa. Päivällä oli satanut lunta, joka vaikeutti liikkumista. Punatähti joutui tarpomaan hangessa ensimmäisenä ja tekemään polun muille.
Kivikukkulalle päästyämme, Eloklaani oli juuri saapunut paikalle. Kuuhuipun hetki olisi pian, joten kapusimme kaikki kukkulan huipulle. Pakkanen kiristyi yötä myöten, eikä korkealla käyvä tuuli varsinaisesti lämmittänyt.
//joku kokoontumisesta saa heittäytyä halutessaan Tuhkan seuraan
// 311 sanaa
