Villipentu
Kirjoittaja: Tipu
Hymyilin maireasti kun minut ravisteltiin kuonosta alas. Pienet kynteni eivät tehneet vahinkoa, eikä pydotuskaan, joten kipitin hänen perässään kun Karhumyrsky pakitti aukiolle hämillään. Toinen ei ollut odottanut yllätys hyökkäystä. Kallistin huomaamatta päätäni, pienen virneen noustessa suulleni. Toinen raukka vielä aivasti. Kuinka söpöä, pohdin. Noin voimakkaan kollin olisi pystynyt tapattamaan noin nopeasti jos osaisin muutakin. Häntäni heilui ivallisen leikkisänä, kun kolli siisti hetken itseään, antaen minulle tuiman katseen, joka ei kuitenkaan lannistanut minua tällä kertaa. Hänen äskeisestä ilmeestään huomasi että yllätykseni oli onnistunut. Hänen pieni kärttyisyytensä oli söpöä. Toinen kivahti minulle, joka vain nosti maireaa hymyäni suuremmaksi. Nautin tästä tilanteesta suunnattomasti.
”Vaa- nimista ja syöksy”, Ellen olisi niin tunne köyhä kehräisin varmasti vielä tuohon päälle. Mutta en minä kehrännyt. En tiedä mitä toisen päässä liikkui, enkä halunnut sen enempää suututtaa häntä, vaikka Karhumyrsky olikin aika söpö vihaisena, ei tarkoituksena ollut saada toisia huutoja. Pudottauduin alas vaanimaan, häntä heiluen villisti.
”Noh o- onko mui- ta liikkeitä?”, kysähdin katsoen toiseen. Olisin valmis näyttämään toisille pennuille hiiren papanat, yllättäisin muut oppilaat taidoillani. Kyllä, hetken itsevarma buusti sai minut vaikuttamaan aivan ärsyttävältä kakaralta, tiesin sen itsekkin. Kun olin vaanimalla kiertänyt Karhumyrskyn, pysähdyin kollin eteen, katsoen häntä suurilla silmillä. Uppouduin hänen oransseihin silmiin, niin että en kuullut lainkaan ruskeaturkkisen kollin puhetta. Tai jos hän puhui jotain. Itse asiassa kyllä puhui, hiiren papanat! Kolli oli kysynyt jotain katsoen minua nyt kysyvästi. Pudistin vain päätäni eiksi, johon hän vain tuhahti.
”Itse asiassa kyllähän tuijotat minua!”, kolli kivahti, johon vain naurahdin. Hän todellakin oli söpö, eikä mikään lihaskimppu pelottava kolli kuten useat kuoloklaanista.
”Ei, itse vain kuvittelet”, Pieni kehräys kumpusi kurkustani, kun katsoin kolliin, kyllä olin tuijottanut, aivan toden teolla, nyt kuuntelisin jos kollilla olisi jotain oikeaa sanottavaakin asiasta, tai ehkä, riippuu jäisinkö taas kiinni noihin lumoaviin meripihkan värisiin silmiin.
//291 sanaa
//Karhu?
