Taivastassu
Kirjoittaja: Lonely Warrior
Rapakynsi katsoi minuun tummanvihreillä silmillään ja selitti uutta liikettä. Liikkeet olivat jo melko edistyneitä ja minulle osittain hieman hankalia huonojen taistelutaitojeni takia. Mestarini oli muuttunut rennommaksi seurassani vähitellen, kun olimme tutustuneet enemmän. Kuitenkaan hän ei ollut muuttunut paljon puheliaammaksi ja uskoin hänen olevan muuten vain hiljainen, eikä se johtunut minusta. Rapakynsi näytti esimerkkiä siitä, kuinka hypyssä tulisi asennoitua, jotta tähtäys osuisi suurimmalla todennäköisyydellä ja jos ei osuisi, asennosta olisi pääsy tukevaan asentoon maahan, josta olisi helppo latautua uuteen iskuun.
“Nyt kun tiedät miten liike teoriassa toimii, käytän sinua hyväkseni liikkeen näyttämisessä”, Rapakynsi naukui vilkaisten maahan. Nyökkäsin ja mumisin myöntävän vastauksen jo keskittyneenä mestarini jokaiseen liikahdukseen. Pian hän jännitti takajalkansa loikkaan ja pian hän liisi jo halki ilman kohti minua. Hän oli asennoitunut siten, että hänen etutassunsa olivat hieman harallaan eteenpäin suunnattuina ja takajalat näyttivät siltä kuin olisivat valmiina laskeutumaan mille alustalle tahansa. Häntä oli melkein ylös suunnattuna tasapainon pysymisen helpottamiseksi. Ennen kuin ehdin reagoimaan mitenkään mietteitteni läpi, naaras oli jo iskenyt ja makasin kyljelläni maassa.
“Sinun pitää olla tarkempi, eikä ajautua heti ajatuksiisi, kun sinulla on siihen tilaisuus”, Rapakynsi torui ja pudisteli päätään. Tunsin punastuvani nolostuneena. Ennen anteeksipyyntöä, Rapakynsi oli jo ehtinyt käskeä minua yrittämään hänen äskön näyttämäänsä liikettä. Yritin kaikkeni onnistuakseni, mutta silti liikkeeni oli kömpelö ja kaiken lisäksi Rapakynnellä oli aikaa väistää minua roppakaupalla.
“Ei niin huono kuin voisi olla, mutta tuo enemmän painoasi etutassuillesi”, mestarini ohjeisti ja kosketti etutassujani nopeasti hännällään. Kurtistin kulmiani mietteliäästi ja mietin edellistä hyppäystilannetta ja yritin sovittaa mestarini ohjeet siihen.
Olimme palaneet jo pitkä aika sitten harjoituksista Rapakynnen kanssa. Olin onnistunut mestarini opettamassa liikkeessä loppujen lopuksi ja olin tyytyväinen. Lihaksiani kuitenkin väsytti vähän, mutta tiesin lihassäryn olevan pahempaa huomenna. Aurinko oli painumassa mailleen, kun Surmakynsi asteli luokseni.
“Olet lähdössä auringon laskun partioon, joka lähtee hetken päästä. Sinun tulee kokoontua leirin suuaukolle muiden partioon lähtevien kissojen kanssa. Alas laputtaa”, varapäällikkö tokaisi piikikkäästi ja vilkaisi minua käskevästi keltaisilla silmillään. Nyökkäsin ja lähdin kipittämään minulle osoitettuun paikkaan. Riemukseni tunnistin Pikkutassun partiokissojen joukosta. Loikin innokkaasti ystäväni luokse ja hihkaisin:
“Hei Pikkutassu! Mites sinun koulutuksesi etenee?”
//Pikku? 😀
338 sanaa
