Kamomillapentu

Kirjoittaja: Ampiainen

En tuntenut emoa lähelläni, missä emo oli? Yhtäkkiä joku lämmin kissa käpertyi minun ja siskoni viereen
”Emo?” Vikisin epäselvästi. Käperyin lähemäs sisareni turkkia vikisten, ja etsiskelin emon valkoista turkkia… missä hän oli? Miksi hän ei ollut pesässä minun ja Rosmariinipenun kanssa… käperyin ja kysyin enimmäkseen itseltäni;
”Missä emo on?” kysyin hiljaa ja surkealla äänellä.
”Hyys hiljaa Kamomillapentu, älä herätä siskoasi”, musta naaras vieressäni huomauti lempeästi.
”Anteeksi, tiedätkö sinä missä emo on?” Kysyin surkealla äänellä.
”Hän on ulkona haukaamassa happea”, naaras vastasi.
” voitko sitten kertoa nimesi”, naukaisin.
”minun nimeni on mäntyviiksi ”, mäntyviiksi vastasi hymyillen. Katsoin hölmistyneenä mäntyviikseä, käperyin miettimättä sitä siskonii kiinni ja nukahdin.

Pari päivää myöhemmin minä ja siskoni leikime ulkona soruria ja hiirtä. Olin hiiri ja olin löytänyt täydellisen piilopaikkan
”Rosmariinipentu ei löydä minua ikinä”, hihitin iloisena. Siskoni oli kumpikin ollut kuulo etäisyydellä joten hän Rosmariinipentu sai minut kiinni.
”Hiirenpapanat!” Sihahdin harmistunena.
”Älä raivoaa, mehän vain leikkime”, Rosmariinipentu naukaisi
”Rosmariinipentu mitä leikitään?” Kysyin tylisitynenää.
”Hmm, en tiedä”, Rosmariinipentu naukaisi.
”Ei se mitään”, huokaisin pettyneenä. Pyörin ympyrää kunes keksin mitää voisimme tehdä.
”Leikitään samalpalloa!” Hudahdin innoissani. Etsin sopiivaa samalpalloa.
”Löysin samalpallon!” Huudahin iloisena. Nakasin samalpallon Rosmariinipenulle, Rosmariinipentu napasi sen vauhdista.
Yhtäkkiä huomasin että oli jo myöhä.
”Oho, Onpa myöhä”, naukaisin hämmästyneenä.
”Tulkaa nukkumaan on jo myöhä!” höyhenhalla hudahti iloisena.
”Ei väsyttää !” Hudahdin takaisin.
Mutta heti haukotelin.
”tulkaa nyt nukkumaan ette voi jäädä ulos vilustumaan!” Höyhenhalla huusi oudon rauhallisella äänellä.
Haukotelin mutta väittin silti vastaan.
”Ei väsyttä emo!” Huusin väsynellä äänellä.
Rosmariinipentu haukoteli myös väsyneenä.
”Tulkaa nyt voite taas huomenna leikkiä”, mäntyviiksi huudahti. Tassutin maristen höyhenhallan luo, Rosmariinipentu kipiti perässäni.
”Älä narisee nyt, höyhenhalla on oikeassa voimme leikkiä taas huomenna”, Rosmariinipentu naukaisi hymyillen.
”Joo joo, mutta kun minä olisin halunnut leikkiä vielä!” Huudahin turhautuneena. Olin kuminkin aivan poikki en melkein jaksanut edes hoiperella pentutarhaan.
Köperyin itsekseni mutisten nukkumaan Rosmariinipenun viereen, nukahdin hetkessä.
*En olisi jaksanut tehdä enään mitään* huokaisin pettyneenä.

Heräsin keskellä yötä tyhjään maakuusijaan vieressäni.
”Missä Rosmariinipentu on?” Kysyin hämiläni. Hetken päästä tajusin tämän olevan unta, tassutin eteenpäin.
”Olenkohan pimeyden metsäsä?” Mietin ääneen.
Kunnes tajusin että en voisi olla koska tämä ei paikkaan oli aivan pakko olla kuolonklaani reviriä.
*Onko tuo hehkulampi?” Kysyin huomatesani kauniin lamen edessäni. Aivan yhtäkkiä heräsin Rosmariinipenun ja emon vieressä.
”Näitkö painajaisia, mutisit jotain nukuesasi?” Höyhenhalla kysyi.
”En nähnyt painajaista, minä näin kirkkaanlammen!” Kiljaisin innoissani.
”Oliko se hehkulampi” Rosmariinipentu kysyi uteliana.
”En tiedä mikä lampi se oli mutta olen aivan varma että se oli hehkulampi!” Huudahin innoissani.
”aivan varmasti se oli hehkulampi, mutta jatka nyt unia”, höyhenhalla naukaisi lempeästi mutta unisesti. Katsoin mäntyviikseä hämistynenää.
”Voitko sitten herättää meidät kun saamme mennä leikkimään?” Kysyin hymyillen.
”Voin mutta nyt nukukaa on vielä liian aikaista herättää”, höyhenhalla mutisi unisesti. Käperyin lähemmäs siskoni lämmintä turkkia.
”Hyvää yötä”, kuiskasin siskoni korvaan uniseslla äänellä.
”Kiitos samoin”, Rosmariinipentu huokaisi unisesti. Nukahdin lämpimästi ja iloisin mielin. Tassu kosketi minua hellästi ja ravisteli minua.
”Herää Kamomillapentu voite mennä leikkimään kunhan olette ensin syöneet”, mäntyviikisi kuiskasi, nostin nopeasti katseeni mäntyviikseen hämmästyneenä siitä että naaras oli herättänyt minut höyhenhallan siian… oliko emo taas ulkona haukaamassa happea? Mutta sitten Pompahindin pystyyn tajutessaani mitä Se tarkoitti.
”Onko jo aamu?” Kysyin innoissani.
”On”, mäntyviiksi kehräsi.
”Mitä meidän pitäisi syödä ennen kuin saamme mennä leikkimään?” Kysyin uteliana.
”Satee itse valita, haluatteko maistaa ristaa vai haluatteko maitoa”, mäntyviiksi päästi huvitunen mrau-naurahduksen.
”Haluan maistaa ristaa!!!!” Kiljuin innoissani.
”kyllä kyllä, rauhoittu nyt”, mäntyviiksi naurahti. Kipitin äkkiä ulos pesästä tuoresaliskasalle ja napasin hiiren. Nuhkaisin hiiren turkkia ja häntää lopulta näykäisin sen selkää.
”Ei hassumpaa”, mutisin nälkäisenä. Huomasin Rosmariinipenun tulevan ulos.
”Söin jo mutta mitä voitaisiin leikkiä?” Rosmariinipentu haukoteli unisesti.
”No vaikka… tuota… en tiedä”, naukaisin nolostunena.
”Leikkitäisinkö sellaista leikkiä missä eloklaanin hyökkäisi?” Rosmariinipentu ehdoti.
”Miten sitä leikkitään?”kysyin uteliana.
”Niin että nyt sinä vaikka olisit eloklaanin soturi ja minä olisin kuolonklaanin soturi”, Rosmariinipentu selitti.
”Joo, mutta minä haluan olla kuolonklaanin kissa”, vastasin innoissani.
”älä viitsi minä haluan olla kuolonklaanin soturi!” Rosmariinipentu sihahti.
”Minä haluan olla kuolonklaanin soturi!” Sihisin hampaideni välistä.
”Mäntyviiksi!” Rosmariinipentu huusi.
”Mitä asiaa?” Mäntyviiksi kysyi vieläkin unenpöperöisenä.
”Kamomillapentu ei anna minun olla kuolonklaanin soturi”, Rosmariinipentu valiti. Katsoin hölmistyneenä siskoani, oliko aivan pakko mennä kantelemaan. Mäntyviiksi käntyi minun päin ja sitten siskoani.
”Ettekö te voisi vuorotella?” Mäntyviiksi kysyi.
”Hyvä ajatus!!!” Rosmariinipentu ja minä kiljaisime yhteen ääneen.
”Minä olen ensin kuolonklaanin soturi”, Rosmariinipentu naukaisi.
”Selvä”, huokaisin.
Hyppäsin sisareni päälle ja sihahdin.
”Kurja kuolonklaanilainen, tämä on eloklaanin reviriä!” Kiljaisin riemusta.
”Ei ikinä tämä on ja pysyy kuolonklaanin revirinä!!” Rosmariinipentu kiljui innoissan. Läimimin siskoni turkkia silkin pehmein tassuin, Rosmariinipentu valahti veltoksi. Nousin kauhistuneena ylös pelaten että olin satutanut sisartani jotenkin, yhtäkkiä Rosmariinipentu pompahti ylös päin lenätäen minut Kauas toiselle puolelle Leiriä, makasin maasa pöleryksisä Rosmariinipenun tassutaessa lähemmäs, siskoni nosti tassun pääleni ja sihahti matkien henkäys tähden ääntää.
”Luovutatko mesitähti? Et voi enään tehdä mitään muuta kuin kuolla tai perääntyä”, Rosmariinipentu naukui henkäystähteä matkien.
”Luovutan, kunhan et tee perheleni mitään pahaa”, huokaisin mukaa pettyneenä.
En tiennyt miten mesitähti puhui joten en voinut matkia hänen ääntään.
”Oletko varma? Ei sinun olisi pitänyt uskoa kuolonklaanin Pälikköä, minä tapan sinut”, Rosmariinipentu naukaisi hymyillen.
”Ethän ole tosissasi?” Kysyin peloisani.
”En tietenkään, sehän oli vain leikkiä”, Rosmariinipentu naurahti.
Siskoni nosti käpälänsä pois päältäni, ja minä kompuroin pystyyn.
”Nyt minä olen kuolonklaanin soturi”, naukaisin lempeästi. Rosmariinipentu ja minä asetuime johonkin vaanimisasenon tapaisen hyppäsin Rosmariinipenun selkään ja lääpsin hänen selkänsä pehmeillä tassuillani.
Rosmariinipentu valahti veltoksi, mutta minä en välittänyt, lopuksi känsiin siskoni ympäri.
”Antaudutko?” Kysyin huvitunena. Rosmariinipentu pyristeli allani mutta lopulta hän kuiskasi.
”Antaudun”, Rosmariinipentu sihahti harmistunena.
Naurahdin huvitunena Rosmariinipenun harmistunenaseen ilmeseen, Rosmariinipentu huokaisi harmistunena.
”Haetaan jotain syötävää ja mennän pentutarhaan”, Rosmariinipentu huokaisi.
”Hyvä ajatus”, naukaisin lempeästi. Tassutime tuoresaliskasalle ja huomasimme siellä, oravan ja hiiren. Napasin hiiren ja tassutin sivummalle Rosmariinipentu aivan perässäni, asetuin maahan syömään hiirtä Rosmariinipenun kanssa. Nousin ylös ja tassutin pentutarhaan Rosmariinipenun kanssa. Asetuin maakulee maakualusille.
”Ai te olette joo tällä, on teidän päiväunien aika”, höyhenhalla naukaisi lempeästi.
Katsoin tyrmistyneenä emoa, miettin miten emo oli tiennyt että olimme ulkona leikkimässä? Oliko mäntyviiksi kertonut?
”Eikä!” Kiljaisin turhautuneena. Käperyin turhautuneena maakualusille ja torkahdin hetkeksi.

Kävelin pimeässä metsässä yksin.
”Missä kaikki ovat?” Huusin pimeyteen. Jatkoin pelokana matkaa kunnes huomasin edessäni Rosmariinipenun
”Rosmariinipentu! Eikö tämä paikka olekin pelottavaa?” Huudahin helpottuneena. Mutta kun pääsin siskoni luo huomasin hänen olevan kuollut.
”R-rosmariInipentu?” Kysyin ääni vapisten.
*Tämän täytyy olla unta aivan varmasti tämä on unta!* kiljuin mielestäni surunmurtamana.
Hetken päästä heräsin hätkähtäen.
”Oletko kunnossa vikisit unissasi?” Höyhenhalla kysyi huolestuneena.
”Näin painajaista jossa Rosmariinipentu oli kuollut..”, ääneeni vapisi yhä pelosta ja turmistyksestä
”älä hätäille se oli vain unta”, höyhenhalla rauhoitteli lempeällä äänellä. Huokaisin helpotuksesta ja käperyin taas maakulle

Tassutin Rosmariinipenun kanssa hämärässä metsässä. Vilkuilin ympärilleni pelokanaa.
”Eikäi se painajainen jatkuu?”kuiskasin pelokaalla äänellä.
”Rauhoitu ei ole mitään pelättävää”, Rosmariinipentu huokaisi. Katsahdin Siskoni silmiin, tajusin että hän oli aivan varma siitä että olisi oikeassa.
”Juostanko kilpaa?” Kysyin hilpeällä äänellä.
”Sopii”, Rosmariinipentu vastasi lähtien jo juoksuun.
”Hei, odottaa!” Huusin Rosmariinipenun perään lähtien juoksemaan hänen perässään. Juoksin ja juoksin Rosmariinipenun perään, yhtäkkiä tunsin putoavani katsoin alas päin.
*Hehkulampi?*huokaisin yllätynenää. Pyristelin kauhuissani ilmassa huusin apua.
”Apua! Rosmariinipentu auta!” Huusin kauhistuneena. Huomasin siskoni turkin mutta hän ei huomannut minua.
”Tällä alhaalla!” Kiljaisin. Rosmariinipentu katsahti minua ja yriti kurkottaa minua kohti mutta tipahti perässä. Yhtäkkiä tunsin veden.
”Ei!”kuiskasin tyrmistyneenä.
”Autaakaaa!” Kiljun kauhusta. Pärskin ja räpiköin vedessä kauhuissani. Yhtäkkiä tunsin kuinka Rosmariinipentu loiskahti veteen.
”Eii! Rosmariinipentu!” Kiljaisin kauhusta. Räpikoin yhä vain heikommin ja heikkomin, lopulta Lopetin kokonaan ja aloin vajotaa alas päin.
*Näinkö minä sitten kuolen?*kysyin surulisena. Vajosin yhä vain syvemmälle, lopulta en voinut enään pidättää hengitystäni. Juuri kun ajattelin liittyväni pimeyden metsän riveihin. Tunsin Tassun ravistelevan minua.
”Herää Kamomillapentu, huusit unissasi”, mäntyviiksi heräti minut. Vapisin kauhusta.
”Näin uudestaan painajaista tällä kertaa olin hukua, Rosmariinipenun kanssa”, ääneeni vapisi pelosta.
”Tällä kertaa? No sitten höyhenhalla oli herättänyt sinut viimeksi mutta nyt hän on umpiunesa, ja Älä pelkää, sen on pakko olla vain unta”, mäntyviiksi yriti rauhoitella minua parhaansa mukaan.
”oletko varma, mistä tiesit että se ei ollut tuleva kuolemani?” Ääneni vapisi kauhusta ja pelosta. Katsoin mäntyviikseä peloisani, ja hämillääni.
”Olen aivan varma”, mäntyviiksi naukaisi rauhoitellevalla äänellä. Katsoin rauhoittunenna mäntyviikseä.
”En halua nukkua enään”, huokaisin.
”Voit mennä ulos leikkimään mutta älä herätä siskoasi hän on vielä umpiunesa.
”Selvä”, kuiskasin. Nousin seisomaan ja tassutin ulos pesästä, katselin ympärilleni huometen leirin toiselle puolella oppilaat he leikkivät taistelua, tassutin lähemmäs.
*voisikohan joku näytää minulle taistelu likeitä?” Ajattelin hyvillänni. Tassutin yhden kollin luo ja kysyin.
”Voitko opetaa minulle taistelu likeitä?” Kysyin uteliana.
”en osaa sanoa ehdinkö nyt”, kolli naukaisi pahoitelevasti, ystävällinen ilmee kasvoillaan. Katsoin maahan surkeana.
” voitko käydä kysymässä?” Kysyin hämillääni. Kolli nyökkäsi ja nousi seisomaan tassutaen mestarinsa luo, pian hän palasi minun luokseni.
”Voin opettaa hetken sinulle taisteluliikeitä, mutta minun pitäisi kohta mennä salistususharjoituksiin.
”minkä taisteliikeen aijot opetta minulle?” Kysyin uteliana.
”Opetan sinulle Lyönnin etutassuilla”, kolli naukaisi hymyillen. Kolli nousi takkatassuillen ja sitten hän löi etutassuillaan kovaa maahan kynnetsisällä. Nousin hoipereleen takatassuileni nostin tassuni ylös ja löin kovaa maahan kuten oppilas oli tehnyt, Tiputauduin maahan innostuneena.
”Menikö hyvin?” Kysyin innoissani.
”Meni hyvin”, kolli kehräsi huvitunena.
”Haluatko että näytän sinulle vielä nopeasti toisen likeen?” Hän kysyi uteliana.
”Todellakin haluan!” Kiljuin innoissani.
”Mitä sanoisit jos opettaisin sinulle Hyppää ja tarraudu liikeen?”kolli kysyi.
”Kyllä! kyllä!” Huusin riemuissani.
”Siinä hypätään jonkin itseään suureman päälle. Minkä päälle uskoisit voivasi hyppätä?” Kolli kysyi mieteliänään.
”Hmm, vaikka… voinko hyppätä sinun päälesi?” Kysyin hymyillen.
”Voit, mutta muista älä paina kynsiäsi syvälle turkkinii.” Kolli myöntyi. Kolli hyppäsi korkealle ilmaan ja laskeutui maahan, Kolli painoi kyntensä maahan, kynsi maata.
”Nyt minä kokeileen”, kiljaisin iloisani. Hyppäsin kollin päälle ja painoin kynteni kinni kollin turkkin mutta vain siks koska muuten tipuisin vedin kynet sisään ja napautin pehmeällä tassuillani kollin selkää. Hyppäsin pois kollin päältä.
”Menikö hyvin? menikö hyvin?” Kysyin innoissani.
”Kyllä menni”, kolli kehräsi iloisena.
”Mutta nyt minun on pakko mennä salistususharjoituksiin”, kolli pahoiteli harmissaan.
”Ei se mitään”, huokaisin harmistunena.
Kolli tassuti pois päin, minä menin katsomaan oliko Rosmariinipentu jo herännyt.
”Rosmariinipentu oletko hereillä?” Kuiskasin hiljaa.
”Olen hereillä”, Rosmariinipentu huokaisi.
”Haluatko tulla ulos leikkimään? voin myös näyttää sinulle kaksi taistelu liikettä jotka juuri eräs mukava kolli oppilas opeti minulle”, naukaisin lempeästi.
”Sopii”, Rosmariinipentu naukaisi nousten seisomaan.
Lähdin takaisin leiriin aukiolle. Nousin takatassuilleni ja löin kovaa maahan kynnetsisällä, Tiputauduin maahan katsoen siskoni suoritusta. Rosmariinipentu oli noussut seisomaan takatassuileen ja lyöden tassut kovaa maahan, sisko Tiputautui tassuilleen.
”Noin, onnistuiko se hyvin?” Rosmariinipentu kysyi uteliana.
”Todella hyvin!” Kiljaisin innoissani siskon onnistumisesta.
”nyt opettaan sinulle toisen liikeen, älä sitten säikähdä kun hyppään päällesi sillä siinä hypätään toisen kissan päälle”, naukaisin hyppäsin siskoni selän päälle, läimäisin siskoani pehmeillä tassuillani. Hyppäsin äkkiä pois siskoni päältä.
”Sinun vuorosi”, huohottin henkästyneenä. Rosmariinipentu hyppäsi minun päälleni ja läimmäisi selkäni pehmeällä tassuillaan, hän hyppäsi päältäni.
”Se meni hyvin”, sihadin maassa maakamaassa mutta ylpeänä siskoni onnistumisesta
”nouse ylös hiirenaivo”, Rosmariinipentu naurahti. Pompahindin pystyyn täynnä tarmoa ja kiukkua.
”Enpäs ole hiirenaivo!” Sihisin vihaisena. Rosmariinipentu huokaisi ja tassuti luokseni, minä peränyin pois siskoni läheltä Rosmariinipentu kallisti päättään Hämillään. Yhtäkkiä hyppäsin siskoni päälle ja aloin takoa hänen selkänsä pehmeillä tassuillani, Rosmariinipentu rimpuilli huvitunenaa allani.
”Älykäs, sitä sinä varmaan olet”, naljailin huvitunenaa.
”Ai kiitos selvennyksetä”, Rosmariinipentu naurahti hypätessän korkealle ilmaan. Horjahdin hölmistyneenä siskoani vahvuudesta. Jäin miettimään mitä tekisin nyt. Lähdin kiertämään siskoani ja katsahdin hänen oikeaa lapaansa mutta hyökkäsin vasemman lavan suuntaan.
”Huijausta!” Rosmariinipentu sihahti pörhisteleen karvojaan.
”ei huijausta vaan puhdasta taitoa”, naukaisin lempeästi.
”Hah! Ethän sinä osaa taistelu liikeitä!” Rosmariinipentu sihahti.
”Vitsailetko?” Kysyin uteliana.
”Joo. jatketaan nyt”, Rosmariinipentu huokaisi. Rosmariinipentu katsahti vasempaanlaapani mutta hyökkäsi oikean, olin tajunnut asian ja puolustin oikealta puolelta. Rosmariinipentu mätkähti maahan kiukkuinen ilme kasvoillaan. Katsahdin siskoni vasenta etutassua ja hyökkäsin sen kimpun kun Rosmariinipentu oli puolustamassa oikeaa, seisoin hänen selkänsä päällä.
”Enkös ole hyvä?” Kysyin huvitunenaa. Rosmariinipentu pyristeli allani nauraen huvitunenaa.
”Hyvä on! hyvä on!” Rosmariinipentu huusi huvitunenaa.
Kumartuin sisareni pään viereen ja kuiskasin.
”Muista ensi kerralla, se että olet minua voimakkaampi”, kuiskasin hiljaa ja hyppäsin pois sisareni päältä
”ai jaa!” Rosmariinipentu huudahti siniset silmät leiskuten. Hän nousi seisomaan ja hyökkäsi päälleni ja ennen kuin tajusinkaan olin kaatunut maahan tyrmistyneenä.
”Tuota… voitko mennä pois päältäni?” Kysyin hämistynenää siskon voimasta. Rosmariinipentu tassuti tyneen rauhallisena pois päältäni, tosin hyvin hitaasti. Kompuroin pystyyn pudistelen turkkiani hiekasta.
”Haluaisitko leikkiä vaikka pullosta? Tai jotain muuta?” Kysyin uteliana. Rosmariinipentu kohautti lapojaan ja naukaisi haarma tabby-kuvionen Turkki sotkussa.
”Leikkitään vaikka piloosta, minä menen ensin piiloon”, Rosmariinipentu naukaisi hymyillen. Katsoin suuoraan sisareni sinisiin silmiin naukaisten.
”Laskenko kolme kertaa kymenen? Tai kaksi?” Kysyin hymyillen.
”Vaikka kolme”, Rosmariinipentu huokaisi ja lähti etsimään piloa, käännyin katsomaan maata ja aloin laskemaan.
”Yksi… kaksi… kolme… neljä… viisi… kuusi… seitsemän… kahdeksan… yhdeksän… kymmenen…”, laskin sihisevällä äänellä. Nostin pääni ja huudahdin kovaan ääneen.
”Täältä tullaan!” Huusin lähtien etsimään Rosmariinipentua. Tutkin joka paikkaan perustelisesti ja kinostunena aloin tutkimaan soturienpesää vielä paljon perustelisemin. Sain nopeasti lähtöpassit koska olin häirinnyt yhtä soturia.
Tassutin kohti pentutarhaa koska se oli melkein ainut paikka mistä en ollut etsinyt.
*onkohan Rosmariinipentu oppilaiden pesässä vai parantajanpesässä? sillä ainakaan hän ei lulakseni olisi vain mennyt pentutarhan*, ajattelin hämillääni. Kurkistin pentutarhan katselin ympärilleni ja vedin pääni nopeasti pois, seuraavaksi menin etsimään parantajanpesästä mutta jouduin lähtemään hyvin nopeasti ulos pesästä.
”Oppilaiden pesään sitten..” huokaisin pettyneenä. Hiviin hiljaa lähemäs oppilaiden pesää miettien olisiko Rosmariinipentu sen sissä- vai ulkopuolella.
Tassutin pehmeni kuulumattomin askelin oppilaiden pesään taakse huomasin sisareni kiemurtelevan innoissaan pesään takana.
*Hah…”olin kiljaista innostuneena mutta tukin nopeasti suuni
Hyppäsin hiljaa siskoni päälle.
”Uhhh!” Rosmariinipentu huusi tukahtunella ääneellä.
”Miksi sinä noin teit!?” Rosmariinipentu sihahti pörhisteleen karvojaan.
”A-anteksi…” kuiskasin hiljaa sisareni korvaan. Siskoni siniset silmät leiskuivat sutumuksesta. Naaras nousi ja sihahti.
”Sinun vuorosi mennä piiloon”, Rosmariinipentu sihahti.
”Laske vaikka kolme kertaa kymenen!” Huudahin nopeasti ennen kuin lähdin pinkoomaan piiloon.
*Piloudun soturien pesään!* kiljaisin hiljaa mielessäni. Kurkistin siisän pesään, minä niin olisin halunnut tutkia pesää mutta en minä voinut… vedin pääni vain nopeasti ulos pesästä ja aloin hiipimään pesään taakse ja vetäytydyn taakse maakaaman, sillä minua väsytti hiukan mutta en kyllä myöntäisi sitä kenellekään! Vilkaisin nopeasti pesään takaa ja näin Rosmariinipenun kurkistamaan pesään ei taakse vaan pesään! Päästin tahtomattani huvituneen mrrau naurahduksen, mutta siskoni oli kuullut sen joten hän löysi minut nopeasti. Siskoni naurahti ja sanoi että oli nyt hänen vuoronsa mennä piiloon. Vinkaisin turhautuneena ja kysyin haluaisiko Rosmariinipentu tulla mukaani klaaninvanhimpien pesään. Sisareni kaalisti päätän ja nyökkäsi. He voivat kertoa meille vaikka tarinan! Vilkuilin ympärilleni kunnes huomasin kauniin Naaras kissan jolta kysyä missä klaanin vanhempien pesä oli.
”Hei, missä on klaaninvanhimpien pesä?” Kysyin hymyillen. Naaras vilkaisi minua ja naurahti, sitten hän näytti hänälään suuntaa.
”Tuolla”, naaras vastasi heilauten häntänsä pesään suuntaan. Kittin ja lähdin siihen suuntaan minkä naaras oli näyttänyt. Huomasin Valkean naaraan, jonka turkilla oli vaaleanruskeita ja mustia kilpikonnalaikkuja. Silmät olivat harmaansiniset. Menin lähemmäs naarasta ja kysyin oliko hän klaaninvanhin. Naaras nyökkäsi ja sanoi nimensä olevan hämypilvi.
*Oho, itse henkäystähden emo! Hänen täytyy olla todella vanha!* ajattelin. Vilkuilin naaran siniharmaaisiin silmiin ja kysyin voisiko Naaras kertoa meille jonkun tarinan.
”Kai minä voin jotain kertoa, mistä haluaisit kuulla?” Hämypilvi myöntyi. Jäin hetkeksi miettimään kunnes kysyin voisiko hän kertoa jonkun tarinan henkäystähden pentu- tai oppilasajasta? Naaraa nyökkäsi, asetui mukavampaan asentoon ja alkoi kertomaan henkäystähden oppilasaikaan. Silmäni laajenivat utelijaisuudesta kuuntelin joka hetki näin tarinan jokaisen kohdan silmieni edessä siis minä kuvittelin ne tapahtumat mielessäni! Lopulta hämypilvi lopeti ja naukaisi lähtevänsä syömään ja sitten lepäämään, tiesin mitä se tarkoitti se tarkoitti sitä että minun ja Rosmariinipenun pitäisi mennä keksimään jotain muuta tekemistä… katsahdin ylös taivaalle ja tajusin että oli jo myöhä, kuulin kun höyhenhalla huuteli meille että meidän pitäisi tulla nukkumaan. Tassutimme höyhenhallan luo unisina, kun olimme maakualusillame niin me nukahdimme hetkessä.

Aukaisin silmäni nälissääni keskellä yötä, kuuntelin hetken Rosmariinipenun tuhinaa kunnes nousin yrittäen olla herättämättä siskoani ja käänyin höyhenhallaa päin.
”Emo, minulla on nälkä voisitko hakea vähän ruokaa?” Kysyin nälkäisenä. Emo heräsi unen pöperössä ja mumisi jotain myöntävä ennen kuin nukahti uudestaan! Herättin emon uudestaan ja pyysin että hän tulisi muukani hakemaan ruokaa. lopulta höyhenhalla heräsi täysin ja naukaisi lähtevänsä hakemaan ruokaa ja että minun pitäisi jäädä sisareni luokse, katselin emoa närkästynenää koska olisin itse halunnut hakea ja valita riistan! mutta minä myönönyin ja jäin pesään. Kun höyhenhalla oli mennyt niin minä herätin Rosmariinipenun ja kerroin että emo on hakemassa meille ruokaa! Rosmariinipentu heräsi hetkessä täysin ja kysyi mikä saaliseläin se on? Minä en tiennyt joten kohauttin lapojani. Lopulta emo palasi Pulskan hiiren kanssa jonka saamme syödä yhdessä. emo tiputti hiiren maahan ja minä aloin syömään omaa osuutan, kun olimme syöneet niin minä menin leikimään sammalpallolla pesään reunalle mutta sammal kimposi seinästä ja osui Rosmariinipentuun ja samalla sain sisareni häirintymään… Hän nousi ylös närkästynyt näköisenä ja sitten hän tassuti luokseni.
”Mennään ulos leikkimään vaikka soturia ja hiirtä”, Rosmariinipentu ehdoti. Nyökkäsin ja myönyin myös siihen että olisin ensin hiiri. Kun lähdin juoksemaan huomasin että Rosmariinipenulla oli etuja sillä hän oli minua suurempi, voimakaampi ja nopeampi, mutta minäpä olin vikellä ja kestävä sekä Nokela! Keksin piiloutua soturien pesään taakse Rosmariinipentu oli huomannut minun menen oppilaiden pesään taakse mutta sieltä minä livahdin oitis soturienpesään taakse! Lopulta Rosmariinipentu luovuti ja minä tulin pois piilostani kehräten.
”Leikkitäisinkö Nyt lisää vai mennäänkö kinuamaan että joku oppilas opettaisi meille pari taisteluliikettä vai mennäänkö kinuamaan että joku klaaninvanhin kertoisi jonkun tarinan?” Päästin oikean kysely tulvan. Rosmariinipentu naurahti ja suostui siihen että menisimme kinuamaan joltakulta oppilaltaa että hän näyttäisi meille pari taisteluliikettä! Hymyilin ja lähdin oppilaiden pesää päin Rosmariinipentu perässäni. Etsiskelin hetkisen sitä mukavaa oppilasta joka oli opettanut minulle pari taisteluliikettä viimeksi, huomasin kollin oppilaiden pesään edessä tekemässä jotain. Aloin hiipimään kollia päin ja näyttin hänälläni merkkin siskolleni. Rosmariinipentu nyökkäsi ja painautui vaanimisasenon ja alkoi hiipimään perässäni kollia päin. Huomasin mitä kolli oli tekemässä sitä mihin hän oli niin upoutuneena, hän söi Pulskaa oravaa vaikkakin se olikin jo miltei syöty… Mutta heti syötyään hän oli jolkutanut pois hakemaan sammalta.
*Maakualusten vaihtamiseen?* Kysyin hölmistyneenä itseltäni. Yhtäkkiä kuulin äänen takanani, käännyin ja huomasin lumenvalkean kollin ruskeilla raidoilla ja jään-sinisillä silmillä… Kolli katseli meitä hetkiseen ja lopulta kysyi mitä me teimme. Vastasin että etsimme oppilasta joka voisi opettaa meille pari taisteluliikettä. Kolli nyökkäsi ja ehdoti että hän voisi opettaa, ja sen jälkeen hän kertoi nimenssä olevan Syöksytassu. Syöksytassu tassiti lähemmäs kysyvä ilme kasvoillaan. Käännyin kysyvästi Rosmariinipentua päin ja kysyin voisiko kolli opetaa taisteluliikeitä meille, Rosmariinipentu huokaisi ja nyökkäsi. Käännyin taas katoamaan kollia ja olin avaamassa suuni mutta Syöksytassu keskeytti minut.
”No, minkä liikeen haluaisitte oppia?” Syöksytassu kysyi.
”Ei me tiedetä, opettaa nyt vain joku”, huomautin. Syöksytassu nyökkäsi ja ehdoti että voisi opettaa meille liikeen nimeltä Kyyristy ja kieri. Nyökkäsin innokasti ja katselin kuinka Syöksytassu Kyyristyi vasteen maata, kierähti sivuttain ja loikkasi nopeasti takaisin jaloilleen.
”Teidän kanataa ajatella että joku syöksyy teitä päin niin sitten on helpompi tehdä tämä liike”, Syöksytassu huomauti. Päätin kokeilla ja aivan ensimmäiseksi ajatellin mielessäni Kissan joka syöksyi minua päin ja heti kyyristyin maata hipoen, kierähdin sivuttain ja loikkasin miltein viirhetömästi takaisin jaloilleeni. Rosmariinipentu pääti itsekin koittaa liikettä ja se meni hyvin jopa paremmin kuin minulla… Käännyin ja kysyin voisiko Syöksytassu opetaa lisää liikeitää mutta oppilas vastasi että hänen pitäisi mennä saalistamaan mestarinsa tummasielun kanssa. Minua harmitti mutta päätin taisteluliikeiden opetemisen kinuamisen siiaan tutustua joihinkin uusiin kissoihin vaikka siihen kolliin joka nukui samassa pesässä meidän kanssamme, miettin että kollin nimi taisi olla lepakkopentu…? Huomasin kollin tummanharmaan turkkin valkoisilla ja mustilla kuvioilla.
”Hei, lepakkopentu olihan se muuten sinun nimesi? Joka tapauksessa minun nimeni on Kamomillapentu ja tuossa on sisareni Rosmariinipentu”, hymyilin ja näytin hänälläni Rosmariinipenun suuntaan.
”Joo olen. Mitä haluatte?” Lepakkopentu vastasi töykeästi.
”Halusin vain tutustua…” Naukaisin närkästyneenä.
”Ihan sama jätä minut rauhaan.” Lepakkopentu tiuskaisi. Katsahdin häntä närkästynyt ilme kasvoillaani ja tassutin Rosmariinipentu vierelläni leikkimään sammalpalloa.
//Rosmy? :>

SuperKP-boosti käytössä

Author: Elandra