Tuhkajuova
Kirjoittaja: Elandra
Varistassun veteentulo oli aluksi vaikuttanut pelkältä empimiseltä, mutta pienen kannustamisen jälkeen harmaa oppilas oli päässyt leukaa myöten veteen. Pettymyksekseni huomasin, ettei jälkeläiseni nauttinut vedessä olemisesta samalla tavalla kuin minä. Olin kuitenkin iloinen, että Varistassu suostui harjoittelemaan, ja kenties nautinto vedessä olemisesta heräisi vasta myöhemmin.
”Sitten alamme hioa uintitekniikkaasi. Tärkeintä on, että kaikki jalkasi tekevät yhteistyötä, muuten uppoat. Takajalkojen tehtävä on potkia vettä ja työntää sinua eteenpäin. Etujalkojen liike auttaa liikkumisessa, mutta ennen kaikkea pitää sinut ja pääsi pinnalla. Aluksi kun uit ja opettelet oikeaa tekniikkaa, suosittelen pitämään leuan ylhäällä, silloin hörppäät vettä pienemmällä todennäköisyydellä”, selostin Varistassulle, näyttäen samalla esimerkkiä, miten kollin tulee tehdä. Varistassu kuunteli tarkkaavaisesti ja nyökkäsi.
”Sitten voit yrittää. Ui aina rantaan päin, jotta yllät varmasti pohjaan koko ajan”, opastin ja kehotin kollia yrittämään.
Tumma kolli näytti keskittyvän, kun hän alkoi ensin ohjeideni mukaan kauhoa vettä etukäpälillään. Huomasin ensimmäisen vian, kun Varistassu kauhoi liian voimattomasti ja hitaasti. Pysyin kuitenkin vaiti, koska oppilaan täytyi kokea epäonnistumisia, jotta hän voisi oppia niistä. Sitten Varistassu nosti leukansa ylös ja irrotti takajalkansa lammen hiekkapohjasta. Hän potki vauhtia kuin sammakko, mutta ennen kuin ehti huomatakaan, hänen etuvartalonsa alkoi vajota pinnan alle. Ennen kuin Varistassu katosi kokonaan näkyvistä, hän lopetti yrittämisen ja laittoi jalkansa takaisin pohjaan, nousten ylös pinnan yläpuolelle taas.
”Kun kauhot etukäpälilläsi, tee se voimakkaammin. Voimattomalla räpellyksellä ei tapahdu mitään”, sanoin ja nyökkäsin kollille merkiksi yrittää uudestaan. Olin kärsivällinen poikani suhteen. Olin valmis harjoittelemaan alkeita vaikka koko loppuviherlehden ajan, kunhan Varistassu vain oppisi uimaan.
//Varis?
// 242 sanaa
