Lauhalaukka
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Tunsin ilman sähköistyvän ympärillämme. Karhumyrsky katsahti minuun terävästi, vain Villisielu erotti meidät toisistamme ja esti häntä käymästä kimppuuni. Kuin kollin ajatukset lukien kirkas välähdys valaisi pesän lyhyeksi hetkeksi, jonka jälkeen taivas repesi ja voimakas jyrinä halkoi ilmaa. Se sai karvani nousemaan pystyyn ja vatsani muljahtamaan ympäri, mutten osannut sanoa, oliko ukonilma pahempi kuin mustankipeä velipuoleni, joka juuri tälläkin hetkellä mulkoili suuntaani paheksuvasti.
Villisielu värähti. Hänenkin karvansa olivat nousseet pystyyn, mikä toisaalta saattoi johtua myös sähköisestä jännitteestä, jota oli havaittavissa aina ukkosella. Mutta sitten hän käänsi sinisen – hieman säikähtäneen – katseensa minuun, ja oli selvästi vastausta vailla. Voi itku! Mitä minun pitäisi vastata? Olipa vastaukseni sitten mikä tahansa, saisin mitä luultavammin kynnet nahkaani joka tapauksessa – siitä huolen pitäisi Karhumyrsky, joka ojenteli kynsiään harkitsevan näköisenä. Otin häneen hieman etäisyyttä.
”Enpä nyt tiedä. Olemme jo nyt aika lähekkäin. Sitä paitsi, en halua häiritä muita lähtemällä sisustamaan pesää uudestaan. Ymmärrät kai?” Katseeni harhaili ympäri pesää, enkä sallinut sen kohtaavan Villisielua, jonka tuijotuksen tunsin turkillani. Toivoin todella, ettei hän ottanut pahakseen vastauksestani. Villisielu oli kiva ja minä pidin hänestä – ehkä jopa enemmän kuin vain ystävänä – mutta en halunnut riitaa Karhumyrskyn kanssa.
”Niin, ehkä Lauhalaukka on oikeassa. Muut eivät varmastikaan ilahtuisi siitä, jos huomaisivat petinsä vaihtaneen paikkaa vain koska pari toistensa perään kuolaavaa kakaraa eivät osaa pysyä erillään toisistaan”, Karhumyrsky maukui kuivasti, ja hänen sanansa olivat mitä ilmeisimmin osoitettu juuri minulle. Mahtava homma, kerrassaan.
Villisielu räpäytti kerran ja toisenkin silmiään. En osannut tulkita hänen kasvoiltaan, oliko naaras jotenkin pahoittanut mielensä tai erityisen pettynyt, ennen kuin hänen suunsa venyi aurinkoiseen hymyyn ja tämä vain nyökkäsi. Katselin hieman hämmästyksestä typertyneenä, kuinka soturi kurkotti kaulaansa ja repäisi itselleeen uuden palan kaniinista purtavaksi. Yllättävää kylläkin, hän ei ollut tainnut suuttua minulle.
Jälleen uusi jyrähdys ravisteli ilmaa. Tällä kertaa kaikki vain säpsähtivät eikä kukaan vaivautunut keskeyttämään jutusteluaan. Ruostekukkakin oli siirtynyt ulkoa suojaan sisätiloihin; hän tarkkaili meitä vuoteeltaan, mutta Villisielu ja Karhumyrsky eivät olleet huomanneet häntä – tai eivät vain jaksaneet välittää kissan tölläyksestä. Siispä minäkään en välittäisi siitä, vaikka mielessäni myllersivät lukuisat kysymykset koskien Kalmakuun ja emon mennyttä yhteistä elämää ja sitä, miksi minä olin saanut tietää vasta viimeisenä olevani punaruskean soturin poika. Niin turhauttavaa!
Söimme jäniksen loppuun kaikessa hiljaisuudessa. Aterian jälkeen oli peseytymisen aika. Tunsin lihasteni jännittyvän turkkini alla, kun Karhumyrsky alkoi pestä Villisielun korvia. Naaras kehräsi hiljaa. Pakotin itseni kääntämään katseeni toisaalle: en saisi antaa Karhumyrskyn provosoida itseäni tekoihin, joita tulisin katumaan myöhemmin. Mutta ajatuskin siitä, että tuo niljakas, pomotteleva karvakasa koski Villisieluun, sai karvani pörhistymään ja veren kohisemaan korvissani yhä vain kovemmin.
”Hei Villisielu, sinulla on tuossa jotakin”, sanoin yhtäkkiä, yllättäen jopa itsenikin, ja kurotuin nuolaisemaan naaraan kaulausta irti jäniksestä irronneen rippeen. Karhumyrskyn katse muuttui murhaavaksi.
”Kiitos.” Villisielun ääni oli vain tukahtunutta muminaa, aistin hänestä hehkuvan kuumotuksen. Toivoin, etten ollut vaikuttanut hänestä liian tunkeilevalta.
”Ai niin. Villisielu, mitä sanoisit, jos menisimme käymään uimassa sitten kun ukonilma hellittää?” Myönnän: minulla oli ollut vain tarkoitus ärsyttää Karhumyrskyä lipevällä ehdotuksellani, mutta kyllä minä oikeastikin halusin viettää aikaa naaraan kanssa. Meillä tuntui olevan niin paljon yhteistä keskenämme – ja me molemmat varmasti tunsimme sen saman, minkä minäkin aina, kun olin hänen lähellään.
//Villi?
//507 sanaa
