Orvokkipentu
Kirjoittaja: Ruska
Sähähdin linnulle joka istui taas samaisella oksalla, mokomakin hiirenaivo. Muistan kun eilen tiputit lunta päälleni. En enää pitänyt lainkaan linnuista, en sitten yhtään. Luovutin koska tiesin ettei lintu huomioisi minua. Kohautin lapojani ja käännyin ympäri. Ulkona oli jo tosi kylmä. En oikein sietänyt tätä pakkasta, turkkini oli liian lyhyt. Ei se sovi talvisäälle, mutta onneksi lumihiutaleet olivat kauniita. Tykkäsin katsella lumihiutaleita. Ne kimaltelivat hienosti auringonvalossa. En malta odottaa hiirenkorvas ja viherlehteä. Aurinko pilkisti pilvin takaa ja lumihannki alkoi kimallella valossa. Katsoin ihaillen kinosta, kunnes aurinko meni pilveen. Katsoin hiukan pettyneenä hankea joka ei enää kimallellut. Huokaisin, ja kävelin disälle pesään. Mäntyviiksi makasi vuoteella pitkästyneen näköisenä. Kömmin naaraan vuerren ja tiirailin karhunvatukka verhon läpi klaanin tapahtumia. Olisinpa pian oppilas, ei tarvitsisi koko ajan nukkua päiväunia tai joutua suituksi. Odotin jo innolla tulevia aikoja. Näin taivaalla lintuparvia, en tiennyt mitä lintuja ne olivat mutta niitä oli paljon! Kuinkas monta, yksi varvas, kaksi varvasta… äh menin jo sekaisin. Noh, kuitenkin niitä oli hyvin paljon. Linnut lentelivät jonkin aikaa taivaalka ja lopulta ne katosivat. Ne erosivat ja lensivät eri suuntiin. Merkillistä, miksi ne noin tekivät? Lintujen juttuja varmaan, toivottavasti joku opettaisi sitten minulle lintulajeja. Lintujen katseleminenkin oli hauskaa, vaikka ne käyttäytyivätkin oudosti. Ne osaavat lentää! Onkohan se maailman hienoin asia? Millaistakohan on osata lentää, ainakin pääsi petoja karkuun helpommin. Kohautin lapojani ja suljin unisena silmäni, oli jo korkea sika nukkua päiväunet.
//227 sanaa
