Rosmariinipentu
Kirjoittaja: Saaga
Sekoilin jotain yksin aukion laidalla. Pyörittelin kiveä käpäläni alla ja leikin puhuvani sille.
“Mitä sinulle kuuluu, Kivi-” lauseeni tyssäsi nimen keksimiseen.
“Kivimyrsky tarkoitin sanoa”, jatkoin lauseen loppuun, kun keksin nimen. Otin inspiraatiota Kärppämyrskyn nimestä, sillä se oli minusta hyvin voimakas nimi. Toivoin todella, että minullekin tulisi jokin hyvä nimi kuten hänelle. Vaikka Rosmariinivoima tai Rosmariiniliekki! Ne ovat ainakin voimakkaita nimiä. Tai ehkä minusta tulisi Rosmariinihalla emoni mukaan tai Rosmariinivarjo isäni mukaan. Kohautin lapojani ja jatkoin leikkiä. Kivimyrsky kertoi minulle, että hän oli juuri ollut partiossa. Kyselin millaista ulkona oli ja Kivimyrsky vastasi. Hymyilin Kivimyrskylle.
“Minun nimeni on Rosmariinihalla”, kerroin Kivimyrskylle ja silitin sitä. Yhtäkkiä tunteet purkautuivat sisälläni ja kyyneleet valuivat silmistäni. Kaipasin emoa niin paljon. Painoin pääni ja katselin tassujani kyyneleistä sumeilla silmillä.
“Hei”, kuulin itselleni tuntemattoman äänen. Nostin katseeni ja räpyttelin kyyneleet silmistäni nähdäkseni edessäni kookkaan vaalean raidallisen kollin.
“Hei”, vastasin hieman hämmentyneenä yhtäkkisestä lähestymisestä. Kuinkakohan kauan kolli oli katsellut puuhiani? Tajusin hetken päästä, että kolli joka oli tullut luokseni oli Salamatassu. Olin nähnyt hänet pari kertaa aukiolla. Naamani pysyi ilmeettömänä, kun yritin lukea Salamatassun olemusta. En ollut varma oliko kolli luonani hyvillä aikeilla.
//Salama?
