Mäyrätassu
Kirjoittaja: Saaga
Söimme juuri tuoresaaliitamme aukiolla Orvokkitassun kanssa. Lumikkotassu oli juuri käynyt meidän luonamme syömässä ja lähtenyt sitten. “Onko hyvää?” Orvokkitassu kysyi suu täynnä lintua ja se nauratti minua hurjasti. “On,” sanoin purskahdusten välissä. Nielaisin ja haukkaisin lisää lintua. Syötyäni mietin hiljaa itsekseni mitä voisimme tehdä. “Harjoitellaanko vielä taistelua?” kysyin innoissani, kun Orvokkitassu oli syönyt. “Harjoitellaan asioita jotka ovat sinulle vakeita,” hän sanoi hymyillen. “Hyökkää vatsani alle,” sanoin ja Orvokkitassu heilautti häntäänsä ja syöksyi vatsani alle takomaan sitä. Hyppäsin sivuun ja syöksyin kutittamaan naarasta. “Hei ei ole reiluaa!” hän huusi kikatuksen lomasta. Nauroimme yhdessä. “Noniin yritä päästä sokealle puolelleni vielä,” sanoi ja valmistauduin taistelemaan. Orvokkitassu nyökkäsi ja vakavoitui. Hän yritti hämä minut päästämään itsensä sokealle puolelleni muttaen päästänyt häntä sinne. Hyppäsin kääntyen ilmassa jotta hyppyni osuisi kohdilleen ja niin se osuikin suoraan Orvokkitassun selkään. “Hyvin meni,” sanoin ja katsoin Orvokkitassua, joka huohotti maassa. “Ei sinulla se hyvin meni,” Orvokkitassu kiirehti sanomaan ja katsoin häntä toruvasti. Hän näytti kauhistuneelta kuin hänen päässään olisi liikkunut jotain sen kaltaista kuin että, teinkö jotain väärin! “Älä vähättele itseäsi,” sanoi lempeästi kumoten äskeisen katseeni kokonaan. Sitä ominaisuutta Orvokkitassussa rakastin eniten: hän ei ollut ikinä vihainen jos tein jotain jonka ei ollut tarkoitus suututtaa häntä vaikka se olisi saattunutkin ja uskon, että hän piti siitä, kun pyysin sitä aina anteeksi. “Odotatko jo soturiksi pääsyä innolla?” kysyin ja vein naaraan ajatukset muualle. Huomasin, että se toimi kun hänen ilmeensä kirkastui.
// 235 sanaa
// Orvokkiliini <3
