Tuimakatse
Kirjoittaja: Untuva
Katsahdin uloskäynnin suuntaan huomatakseni, että partion muut jäsenet olivat jo kaikki kokoontuneet odottamaan minua. Aterian jakaminen Järkäletassun kanssa oli ollut erikoinen kokemus, mutta oikeastaan se oli auttanut minua ymmärtämään oppilastani hieman enemmän. Yksi tärkeä asia koulutuksessa olikin tuntea koulutettava, sillä se auttoi suunnittelemaan paremmin harjoituksia ja täten oppilas kehittyisi nopeammin juuri häntä varten tarkasti suunnitelluilla harjoituksilla. Hain vielä koulutustapojani, mutta mestaruus alkoi pikkuhiljaa hahmottumaan selkeäksi. Uskoin olevani täysin yhtä pätevä mestari Järkäletassulle, mitä monet muutkin kokeneet mestarit. Koin tapani melko toimiviksi, mutta ne eivät tietenkään olleet samalla tasolla niiden kanssa, jotka olivat päässeet soveltamaan niitä useamman oppilaan kanssa. Järkäletassun koulutus oli kuitenkin vielä ihan alkuvaiheessa, mutta minulla oli vahva tunne siitä, että hänestä vielä kouliintuisi osaava soturi. Ainakin tekisin itse parhaani asian tapahtumiseksi.
“Minun täytyy mennä. Me jatkamme sitten huomenna, joten saat loppupäivän vapaaksi”, sanoin Järkäletassulle. Nyökkäsin hyvästiksi ja kiirehdin samassa sisäänkäynnin luokse. Raparperipistos oli varmasti kertonut muille, että odottavat minua. En oikein pitänyt myöhästelystä, oli sitten kuinka pienesti myöhässä tahansa, mutta olin luvannut aterioida Järkäletassun kanssa. Yleensä menin sillä mentaliteetilla, että jos jotain sovittiin, niin siitä pidettiin kynsin ja hampain kiinni. Uskoin sen auttavan pitkälle soturin polulla.
Nyökkäsin yleisesti tervehdyksen kaikille. Raparperipistoksen lisäksi partioon oli lähdössä Hämypilvi, joka toimi partion johtajana, sekä Rapakynsi oppilaansa Saukkotassun kanssa. Saukkotassu oli yksi klaanin vanhimmista oppilaista, joten oletettavasti tämän oppilasajat vetivät viimeisiään. Oppilaiden pesässä oli ihan kiitettävästi oppilaita tällä hetkellä, jos vertasi tilannetta siihen, kun itse olin saanut soturinimeni ja muuttanut sieltä pois. Toisaalta minua ei ollut kiinnostanut sosiaalistua vähäisenkään oppilastovereiden kanssa, joten pienempi määrä oli sopinut itselleni hyvin. Lehtituuli oli jo jokin aika sitten saanut soturinimensä, ja hänellä oli koulutettavanaan jo oppilaskin. Vaikka en perustanut keskustelusta tai turhanpäiväisestä löpinästä, minun jostain syystä teki mieli vaihtaa muutama sana naaraskissan kanssa. Olin ollut Lehtituulen ja hänen veljensä kanssa pentutarhalla samaan aikaan, joka luultavasti oli syynä sille, etten halunnut katkaista kaikkea ihan kokonaan. Tarvitsisin ympärilleni luotettavia kissoja. En voisi jatkaa klaanissa kuin minäkin erakkona erillisenä muista sotureista, sillä se olisi tulevaisuuden kannalta huono asia. Tarvitsisin toimivia suhteita, joista olisi vielä joskus tulevaisuudessa hyötyä. En voisi jatkaa samaa mallia tämän kauempaa, sillä yleensä klaanilaisista muodostui tietynlainen kuva. Olisi epäilyttävää alkaa luoda suhteita vasta siinä vaiheessa, kun olisi luotu sellainen kuva, ettei sellaista harrastaisi. Silloin se olisi myös hankalampaa.
“Mennään sitten!” Hämypilvi naukaisi kaikkien ollessa lähtövalmiina. Naaras kärjessä partio lähti liikkeelle piikkihernetunnelin läpi, ja leirin ulkopuolella jättäydyin Raparperipistoksen kanssa partion hännille. Rapakynsi ja hänen oppilaansa jolkottivat Hämypilven kannoilla vierekkäin.
Rajapartiot olivat mieleeni. Sai uppoutua rajaa saavuttaessa omiin ajatuksiinsa ja vain ravata menemään. Rajalla sitten keskityttiin ja hoidettiin homma, joka oli jo osaltaan mekaanista. Harvemmin rajan tuntumassa tapahtui mitään normaalissa rajapartiossa. Rajan tuntumassa sitä aina virittäytyi valmiuteen, oli vastassa mitä tahansa.
Olimme matkalla kohti Eloklaanin rajaa. Minulla ei ollut enää mitään Eloklaania vastaan, sillä kahden klaanin välillä ei ollut suurempia ongelmia. Eloklaanin kissat olivat kyllä harvinaisen pehmoja, ja oudon ystävällisiä kokoontumisissa, mutta rajanaapurina he eivät olleet täysin vastenmielisiä. Ymmärsin kyllä hyvin, minkä takia edelleen oli kuolonklaanilaisia, jotka vastustivat ajatusta Eloklaanista. Mielestäni asia ei ollut ongelma, kunhan Eloklaani vain käyttäytyi kunnolla kunnioittaen Kuolonklaania.
Minulla oli paljon uutta energiaa kiitos vasta syömäni aterian, joka painoi edelleen vatsassa tuoden täyden tunteen. Vaikka nälän tunne oli enemmänkin kuin tavallinen tähän vuodenaikaan, oli silti mahtava tunne tuntea olevansa täynnä. Varsinkin kuluttaessaan enemmän kuin osa kuolonklaanilaisista, tuntui hieman syylliseltä syödä enemmän kuin muut, vaikka se normaalia isorakenteisemmalle olikin. Sen takia huomasin useasti kärsivän mieluummin nälässä, kun hakemassa riistaa.
Raparperipistos oli hiljentänyt juoksemaan vierelleni. Valkea lumipeite tuntui kylmältä käpälien alla, mutta olin huomannut ilman lämmenneen. Pakkanen ei enää pureutunut samalla tavalla luihin ja ytimiin, mikä joku aika sitten oli tavallista. Paksun turkkini ansiosta oloni oli kerrassaan mainio tällaisessa lämpötilassa. Lumi ei ollut vielä aloittanut sulamistaan, mikä hieman vaikeutti kulkua hangessa, mutta muuten keli oli mitä mainioin. Oikeastaan ärsytti jo ajatella hiirenkorvaa tai varsinkin viherlehteä, jolloin turkkini muuttuisi jälleen paahtavaksi kiusankappaleeksi. Ainoa asia, mikä onnistui helpottamaan silloin oloa, oli varjo ja viileä tuuli.
“Minä ja Raparperipistos jatkamme tähän suuntaan”, Hämypilvi sanoi päästyämme Eloklaanin rajan tuntumaan ja viittoi hännällään suuntaa, minne hän kohta jatkaisi mustaoranssin naaraan kanssa. Hämypilvi kääntyi katsomaan Rapakynttä ja Saukkotassua. “Te merkkaatte rajan tuohon suuntaan Tuimakatseen kanssa. Tavataan tässä ennen kuin aurinko on ehtinyt laskea kokonaan.”
“Hienoa, pääsemme juoksemaan leiriin kilpaa säteiden kanssa”, Raparperipistos naukaisi vieressäni ja hymähdykseni kuultuaan jatkoi Hämypilven luokse. Käännyin kohti loppuja partion jäseniä. Rapakynsi oli yleensä melko hiljainen, joten en ihmetellyt lainkaan, kun hän alkoi toimimaan sanaakaan sanomatta. Asetelma kävi minulle varsin hyvin. En olisikaan jaksanut muuta kuin ärähdellä enää tässä vaiheessa päivää. Tämän oppilas taas oli hivenen rasittavampi tapaus. Hän oli matkan aikana jo kompuroinut useampaan otteeseen omiin tassuihinsa ja säätänyt ties mitä turhaa lörpötellen koko matkan. Olin keskittynyt itse vain sulkemaan saukolta etäisesti näyttävän oppilaan äänen ja syventynyt omiin ajatuksiini. Se oli toiminut ainakin osittain, sillä minulla ei ollut mitään muistikuvaa, mistä Saukkotassu oli edes puhunut. Oman oppilaani asioita saatoin juuri ja juuri jaksaa kuunnella, mutta samaa ei voinut velvoittaa toisten sotureiden oppilaiden kohdalla.
Rajaa merkatessa aurinko alkoi hiljalleen laskeutumaan taivaanrantaan ja se loi taivaalle uusia värejä sekä hämärsi näkökenttää. Palasimme paikalle, jonne Hämypilvi oli meidät halunnutkin tähän aikaan. Partiossa ei ollut tapahtunut mitään normaalia poikkeavaa, kun Hämypilvi ja Raparperipistoskin saapuivat takaisin. Lähdimme partion johtaja kärjessä kulkemaan ripeästi kohti leiriä. Ympäristö hämärtyi hämärtymistään aina yhä enemmän, mitä lähemmäksi leiriä pääsimme.
Päivä alkoi jo painamaan käpälissä, ja se todella oli tuntunut pitkältä. Partion alussa kehossani virrannut energia oli ehtinyt jo kadota kokonaan, enkä odottanut enää mitään muuta yhtä paljon kuin sammalvuodettani sotureiden pesän nurkassa. Sujahdettuani piikkihernetunnelin läpi leiriin suunnistin suoraa päätä askeleeni kohti houkuttelevaa sotureiden pesää valmiina päättämään tämän päivän hyvillä yöunilla. Minulla olisi aamulla aikaa suunnitella paremmin Järkäletassun päivän ohjelmaa, nyt kun tiesin hänestä tämän päivän perusteella hieman enemmän. Aamulla ajatus kulkisi varmasti myös paremmin ottaen huomioon, että en enää pystynyt ajattelemaan muuta kuin vuodetta ja lepoa. Hyvä, että olin aterioinut jo aikaisemmin, sillä siihenkään ei olisi enää jaksamiseni riittänyt. Tänään en aikonut tehdä enää yhtikäs mitään, olin pitkät yöuneni ansainnut. Sotureiden pesässä rysähdin vuoteelle. Venyttelin hieman raskaita jäseniäni, eikä kulunut aikaakaan kun silmäni painuivat automaattisesti kiinni ja nukahdin nopeasti syvään uneen.
// 1004 sanaa
