Aaltosalama
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Varissulan mukaan Sulkavirta – Aaltosalaman paras ystävä jo siitä asti, kun hän oli ollut itse pentu – oli siirretty toiseen pesään väliaikaisleirin ulkopuolelle. Ilmeisesti sairaspesän häly oli ollut sairastavalle naaraalle liikaa. Aaltosalama oli kuitenkin hyvillään, että hänen ystävänsä voinnista välitettiin niin paljon, että hänelle oli rakennettu ihan oma pesä. Siellä hän voisi parantua kaikessa rauhassa.
Tämä tieto oli rauhoittanut punertavaturkkisen soturinaaraan mieltä sen verran, että hän oli saattanut torkahtaa taas joksikin aikaa Varissulan tarjottua hänelle ensin vähän lisää vettä ja ruokaa. Kun hän seuraavan kerran heräsi lähempänä iltaa – niin hän ainakin päätteli pesään sisään pääsevän valon vähentyneestä määrästä -, hänen vointinsa oli kohentunut tuntuvasti. Häntä edelleen yskitti kovasti, mutta ainakaan päässä ei tuntunut enää siltä kuin siellä olisi surissut mehiläisiä.
Varissulka oli hereillä ja suki turkkiaan hänen petinsä vieressä. Aaltosalama kurkotti tökkäämään häntä nenällään lonkkaan. Kolli hätkähti hieman ja kääntyi katsomaan häntä ilahtuneen näköisenä.
“Nukuitko hyvin, armaani?” hänen kumppaninsa maukui rakastavasti ja tutki häntä tarkkaan katseellaan, ikään kuin nähdäkseen, oliko hänen tilassaan muutosta.
Aaltosalama kehräsi rohisevasti. “Nukuin kuin tukki! Kai sinäkin olet malttanut levätä?” Hän silmäili kollia hieman huolestuneesti. Varissulka oli pitänyt hänestä tunnollisesti huolta, vaikka oli itsekin sairas. Naaras ei missään nimessä halunnut, että hänen kumppaninsa sairastuisi pahemmin, koska ei ollut saanut levätä tarpeeksi.
“Kyllä minä olen”, Varissulka kuitenkin vakuutti hänelle ja silitti hänen selkäänsä tyynnyttelevästi hännällään. Aaltosalaman naamalle piirtyi huojentunut hymy.
“Se on hyvä. Mitenköhän Sulkavirta jaksaa? Luuletko, että Sumutuuli antaisi meidän käydä tervehtimässä häntä erikseen? Hänellä täytyy olla kovin yksinäistä.” Hän ei voinut estää ajatuksiaan palaamasta takaisin ystäväänsä, jonka oli nähnyt siirrettävän muualle aiemmin. Sulkavirta kaipasi tukea, ja samalla tavalla kuin Varissulka tuki Aaltosalamaa, hän halusi olla tukemassa rakasta ystäväänsä.
Ennen kuin Varissulka ehti vastata mitään, Aaltosalaman huomio oli jo suuntaunut toisaalle. Hän huomasi parempikuntoisten kissojen kampeavan itseään ylös vuoteiltansa ja tassuttavan huterasti ulos. Kissat puhelivat toisilleen hiljaa jotakin, mikä näytti saavan yhä useampia liikkeelle aaltoefektin lailla. Aaltosalama puoliksi odotti, että sana kiirisi myös heidän vuoteillensa asti, sillä asia vaikutti koskettavan suurinta osaa pesän potilaista.
“Mistähän tuossa on kyse?” Hän katseli yhä hiljakseen pesästä ulos valuvia kissoja. “Pitäisikö meidän mennä kysymään?”
//Varis? (⊙_◎)
KP-boosti käytössä
