Pyräkkäpiru
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Katselin tuoresaaliskasaa mietteliäästi. Se ei ollut järin suuri, mutta siitä riittäisi otettavaa useammalle nälkäiselle kissalle. Tällä kertaa en kuitenkaan valikoinut hiukopalaa itselleni vaan eräälle toiselle, joka todella tarvitsi sitä nyt.
Nappasin lopulta kasan päältä pulskan näköisen pikkulinnun ja suuntasin sen jälkeen kuononi kohti pentutarhaa. Matkalla vilkuilin ympärilleni hieman varautuneena – Kaamoskukka oli parhaillaan partiossa, mutta silti pelkäsin hänen ilmestyvän jostakin ja huomaavan minun olevan menossa tervehtimään hänen kumppaniaan ja jälkikasvujaan. Siitä seuraisi ongelmia.
Pujahdin kallionseinämässä olevaan koloon ja käänsin vaistomaisesti katseeni oikealle, jossa kuningattaret pentuineen nukkuivat. Vasen puoli pesästä kuului klaaninvanhimmille, joita tosin oli tällä hetkellä vain yksi. Kalmakuu oli kuitenkin sikiunessa, eikä huomannut minun tulleen pesään.
Tassutin kohti maidontuoksuista petiä, johon Hämärähalla oli käpertynyt neljän pienokaisensa kanssa. Ruskeankirjava naaras väräytti korvaansa ja nosti sinisen katseensa minuun. Sydän rinnassani sykähti oudosti, ja pakotin itseni rauhoittumaan. Tiesin kyllä, miksi juuri Hämärähallan näkeminen sai turkkini kihisemään tällä tavalla. Naaras oli ollut yksi ensimmäisistä ihastuksistani, mutta tietyistä syistä polkumme olivat kulkeneet eri suuntiin. Hän oli minulle nykyään hyvin rakas ystävä, mutta nähdessäni hänet veljeni pentujen kanssa tajusin taas, mitä olinkaan menettänyt.
“Toin saalista”, nau’uin hiljaa ja laskin tuomiseni kuningattaren eteen. Pennut näyttivät nukkuvan, enkä halunnut herättää heitä.
“Kiitos, Pyräkkäpiru”, Hämärähalla hymyili niin suloisesti, että se poltteli korviani. Ryhdistäydy nyt, Pyräkkäpiru – hän on sentään sinun veljesi kumppani! “Oikein ajattelevaista.” Sitten hänen ilmeensä muuttui huolestuneemmaksi, jopa pelokkaaksi. “Entä Kaamoskukka?”
“Hän on partiossa”, rauhoittelin naarasta, “näin itse, kun Pimentovarjo komensi hänet johtamaan rajapartiota Eloklaanin rajalle. Hänen suuri egonsa varmaankin kiljui riemusta saadessaan niin paljon auktoriteettia.”
Hämärähalla kehräsi huvittuneena. Kehräys kuitenkin katkesi seinään, kun kolon suulta kuului askelia ja jonkun varjo piirtyi valoa vasten pesän lattian poikki. Kuningattaren silmät levisivät ja hän kaiketi pelkäsi tulijan olevan Kaamoskukka. Minäkin käänsin päätäni jännittyneenä lähestyvien käpälänaskelten suuntaan, mutta rentouduin tunnistaessani toisen veljeni, Loskalauhan.
“Tervehdys Pyräkkäpiru.” Tumma soturi asettui istumaan viereeni. ”Sinäkin olet tervehtimässä uusia sukulaisia, vai?”
Nyökkäsin kollille tervehdykseksi ja vilkaisin sitten Hämärähallaan rauhoittelevasti. Loskalauha tuskin kantelisi Kaamoskukalle käynnistämme. “Kyllä vain”, vastasin reippaasti. “Oletko vielä tavannut heitä?”
Kun Loskalauha pudisti päätään, minä tein nopean esittelykierroksen neljästä pennusta. Olin käynyt katsomassa Hämärähallaa ja tämän pentuja salassa jo useamman kerran. Se oli vaatinut paljon suunnittelua ja aikatauluttamista, sillä en ollut halunnut Kaamoskukan saavan tietää tapaamisista.
Yhtäkkiä yksi pennuista – hyvin paljon emoaan muistuttava Liljapentu – hätkähti hereille ja tuli lähemmäs varautuneesti säksättäen. “Keitä te olette, kertokaa heti!” pieni naaras kimitti.
Vaihdoin Loskalauhan kanssa hilpeitä katseita ja esittelin sitten meidät pennulle, joka vaikutti edelleen hyvin varautuneelta meidän suhteemme. Hämärähallasta tukea saaden pikkuinen kissa vaikutti kuitenkin nyt hieman luottavaisemmalta ja alkoi seuraavaksi kuulustella meitä siitä, miksi olimme tulleet pentutarhalle.
“Tulimme katsomaan teitä”, hymyilin Lillukkapennulle ystävällisesti. “Et varmaan muista minua, mutta olen käynyt täällä ennenkin. Tosin olitte silloin vielä kovin pieniä ja nukuitte paljon.”
Lillukkapentu katseli minua silmät vähän sirrillään, kuin analysoiden kasvonpiirteitäni. En kuitenkaan osannut sanoa, muistiko pentu minua.
“Tiedättekö te edes mitään hyviä leikkejä?” Lillukkapentu tivasi seuraavaksi, ja minä katsahdin Loskalauhaan vähän virnistäen.
“No mutta Loskalauha tässä varmasti tietää monta hyvää leikkiä, etkö tiedäkin?” Halusin hieman aktivoida nuorempaa velipuoltani. Ei ollut parempaa tapaa päästä pennun sydämeen kuin leikkiä yhdessä.
//Loska, Lillukka? 😉
