Turhatassu
Kirjoittaja: Onz
Levottomana odotin hännänpää vääntyillen Haahasurman lopettavan ruokansa syömistä. Minulla oli parempaa tekemistä kun katsoa tämän raihnaisen keski-ikäisen kissan ruokatuokiota. Turhautuneena kuovin maata tassullani koittaen viihdyttää itseäni. Lopulta Haahkasurma nousi seisomaan ja katsoi minua viileästi.
”Lähdetäänpäs, Turhatassu”, Hänen äänensävynsä oli ärtynyt ja hän rupesi jolkottamaan kohti leirin uloskäyntiä.
”Odotahan nyt, mitä me edes aiomme tehdä?” Kysyin esittäen kiinnostunutta. Oikeasti minua ei kiinnostanut pätkääkään olla tämän Haahkasurman komenneltavana.
”Käydään paikkoja läpi”, Hän vastasi lyhyesti ja katsoi minua lapansa yli kylmästi. Purin huultani ja vedin pienen tekohymyn kasvoilleni. Paikat läpi? Kuinka typerää. Luuleeko Haahkasurma minun olevan niin hidasjärkinen etten olisi salaa kuunnellut sotureiden kaikki raportit rajapartioinneista ja painanut mieleeni kaikki paikat? Lopulta saavuimme oletettavasti Hehkulammen rantaan. Pieniä jäälauttoja kellui siellä sun täällä, mutta muuten lampi näytti sulaneen.
”Hehkulampiko?” Kysyin mukamas haltioissani. Haahkasurma nyökkäsi pienesti ja murahti jotain. Upotin kynteni lammen mutaisaan rantaan ja olin kivahtaa Haahkasurmalle, mutta hillitsin impulssini ja vilkuilin ympärilleni. Minua kuvotti kissat, jotka eivät kohdelleet minua kunnioituksella.
”Hehkulammesta sen verran, että siitä lähtee kaksi jokea, ja sitten on tunneli joka johtaa Kuuluolaan missä päälliköt käyvät”, Haahkasurma selitti ja ei edes kertonut tärkeimpiä tietoja.
”Ja yksi joki menee leiriimmekö? Toinen metsään?” Kysyin varmistaakseni. Haahkasurma nostatti kulmiaan hieman.
”Tiedät aika paljon, hyvä säästää minulta aikaa”, Haahkasurma murahti ja suuntasi takaisin metsään. Seurasin häntä ja vilkuilin ympärilleni varuillani. Pieniä hiirenkorvia oli ilmestynyt jo puiden oksille ja ruohokin oli alkanut vihertämään. En pitänyt talvesta. Turkkini ei oltu luotu kestämään kylmää. Napakka tuuli heilutteli puiden latvoja väkivaltaisesti ja saaden minut värähtämään. Inhottava sää, aurinkokaan ei ihan paista. Harmaa masentava taivas ei todellakaan kohentanut tilannetta myöskään. Yllättäen Haahasurma pysähtyi ja viittoi hännällään eteenpäin. Hölkkäsin hänen viereensä ja katsoin hänen viittomaansa suuntaan.
Edessäni avautui laakso, oletettavasti Lehtikuusilaakso.
”No kerroppas, mikä tämä paikka on?” Haahkasurma kysyi puoliksi ilkkuen.
”Lehtikuusilaakso?” Kysyin hieman epävarmasti. Haahkasurma nyökkäsi pienesti ja siristi silmiään.
”Oikein. Käydään vielä yhdessä paikassa”, Kellanpunainen mestarini sanoi ja lähti johdattamaan meitä etelään päin. Ajatukseni pyöri nyt muiden asioiden ympärillä. Kuinka hyödyntää ympäristöäni tulevaisuudessa. Kiviä oli runsaasti eikä ollut lähes ollenkaan aluskasvillisuutta. Kiinnostavaa, mutta lisää haastetta. Taistellessa minun kannattaisi siis keskittyä vihollisena yllättämiseen tässä maastossa. Väijytys olisi minun etuni. Ajatuksissani oli vetänyt pienen hymynkaaren kasvoilleni.
”Hei, minä puhun sinulle!” Haahkasurma murahti ja heilutti agresiivisesti häntäänsä silmieni edessä. Heräsin aatteistani ja kuulin kummaa huminaa kaukaisuudessa.
”Missä olemme?” Tiukkasin.
”Lähestymme ukkospolkua”, Haahkasurma vastasi pyöräyttäen silmiään. Nyökkäsin ja kiinnitin huomiota miten puita ei lähes ollut vaan pelkkiä kantoja. Kummallista. Humina alkoi kovenemaan horisontissa ja pian edessäni avautui joku musta polku.
”Varoitus, älä mene ukkospolulle tai hirviö juoksee sinun ylisi ja sinä kuolet”, Haahkasurma selitti ja piti ainakin 20 hännän mitan ukkospolkuun.
”Ei ollut heti mielessä kyllä hypätä hirviön alle, älä huoli”, mumisin ja lumoutuneena katsoin hirviöiden juoksevan ohi. Haahkasurma huokaisi ja rupesi nyt tallustamaan leiriä kohden. Loikin hänen peräänsä ja vilkaisin vielä lapani yli kerran ukkospolkua. Hiviöt voisivat olla kätevä työkalu tulevaisuudessa.
”Hei ja ala syömään kunnolla, näytät luurangolta”, Haahkasurma huomautti yllättäen ja tökkäsi kynnellään kylkiluutani. Kavahdin taaemmas hänen kosketustaan ja olin alkaa huutamaan vihasta, mutta vedin syvää henkeä.
”Totta kai, mestari”, Vedin teko virneen kasvoilleni ja nyökkäsin. Haahkasurma pudisti päätään ja huokaisi.
”Olet yksi kummajainen… No kun saavumme leiriin mene vaikka hakemaan riistakasasta jotain itsellesi”, Haahkasurma mutisi. Nyökkäsin ja huomasin leirin tulevan näkyviin. Loikin edellä leiriin ja kaappasin itselleni mustarastaan riistakasasta ja rupesin ahmimaan sitä.
//543 sanaa
