Susimieli
Kirjoittaja: Aura
Pimentovarjo oli määrännyt Susimielen partioon ja kollille tuttuun tapaan hän oli lähtenyt siihen ilomielin. Partioissa oleva kissamäärä oli hänelle juuri sopiva, isommissa väkijoukoissa hän ei enää viihtyisi. Kollikissa oli nimitetty jo tovi sitten soturiksi ja Susimieli oli ihan viihtynyt uudessa pestissään. Kavereita kolli ei ollut onnistunut hankkimaan ja nuori kolli tunsikin itsensä outolinnuksi muiden joukossa. Hänestä tuntui, että hän oli toista lajia, muilta asiat sujuivat paljon helpommin ja paremmin. Susimieli keskittyi pitämään korvansa auki, jos Kalmakuu antaisi hänelle ohjeita. Kollikissa uppoutui aivan liian helposti omiin ajatuksiinsa ja silloin hän saattoi vaikka ajatuksissaan ylittää rajan. Susimieli keskittyi kaikin voimin pitämään tyypillisesti harhailevat ajatuksensa partiossa. Kolli säpsähti tuntiessaan tönäisyn lavassaan, kuka se oli? Pilkkuturkkinen kolli kääntyi katsomaan kollia, joka osoittautui Salamasieluksi. Toinen oli ollut hänen kanssaan samaan aikaan oppilaana. Eikö se periaatteessa tarkoittanut, että he olivat kavereita? Tuttuja nyt ainakin, Susimieli järkäili mietteliäänä.
”Minusta partiointi on mukavaa, Kalmakuu osaa johtaa hyvin. Mu-mutta tämä on hieman vaikeaa, pitää kuunnella ja tassutella samaan aikaan. Ja katsoa, että täällä ei ole vihollisia! Mutta kai meitä on hyvä olla mo-monta, jos vaikka Eloklaani hy-hyökkää”, Susimieli sopersi ja änkytti tavalliseen tapaansa.
”Miksi tämä on sinusta ty-tylsää? E-etkö sinä tykkää tästä?” kollisoturi tiedusteli toiselta korvat lerppuen. Kollikissa toivoi, että Salamasielua ei haitannut, että hänen puheensa oli hieman hidasta. Sanat olivat hänestä vain vaikeita.
// Salami?
