Pimentovarjo
Kirjoittaja: Auroora
Henkäysvarjon johtama rajapartio liikkui hiljaisuudessa halki Kuolonklaanin reviirin. Olin miettinyt koko partion ajan, miten parhaiten lähestyisin varapäällikköä. Minun oli tarkoituksena esittää hänelle, että olin kollin kanssa samaa mieltä, jotta pääsisin hänen lähelleen. En kuitenkaan voinut vain suoraan sanoa hänelle, että vihaan erakkoja ja heidät pitäisi kaikki häätää klaanista. Minun pitäisi olla hyvin, hyvin varovainen. Onneksi olin viime aikoina tutustunut Henkäysvarjoon hiukan pahemmin, joten pelkästään se, että puhuin hänelle partiossa, ei enää ollut ihme.
Kun pysähdyimme merkitsemään Eloklaanin rajaa, astelin tyynesti harmaan kollin luo. Henkäysvarjo nyökkäsi kun liityin hänen seuraansa, hän ehkä jopa hymyili pienesti, jos en aivan sokea ollut. Se oli hyvä merkki.
”Hei Henkäysvarjo”, tervehdin häntä kohteliaasti nyökäten. ”Kuinka hurisee?”
Varapäällikkö kohautti lapojaan.
”Sitä samaa. Partioiden järjestelyä, partioissa käymistä.”
Hillitsin itseäni sen verran, etten pyöräyttänyt silmiäni kollin tylsälle vastaukselle.
”Aivan”, vastasin aivan yhtä tylsästi. Yritin pohtia, miten voisin ottaa erakot puheeksi Henkäysvarjon kanssa ja juuri sopivasti huomasin erään yhteisen tekijän partion kahden muun jäsenen, Huomenkyyhkyn ja Mäyräkynnen välillä. Tämä kyseinen aasinsilta ei ehkä ollut yksi kaikista juonikkaimmista, mutta uskoin sen toimivan.
”Oletko huomannut, miten paljon entisiä erakoita klaanissamme on?” sanoin matalalla äänellä nyökäten kauempana rajaa merkkaavan kaksikon suuntaan. ”Kohtahan klaanissamme on enemmän erakoita kuin kuolonklaanilaisia!” naukaisin ikään kuin vitsaillen, vaikka en ollenkaan uskonut sanomisiini itse. Henkäysvarjon ilme muuttui vakavaksi. Toivoin, etten ollut mennyt liian pitkälle. Ehkä hän näkisi suoraan lävitseni.
”Totta”, varapäällikkö vastasi ja yllätti minua hiukan. Ehkä olinkin loppujen lopuksi toiminut oikein. Henkäysvarjo katsoi minua hiukan vakavin ilmein ja madalsi ääntään.
”Itse asiassa se huolestuttaa minua paljon. Mutta ei puhuta siitä täällä.”
Yllätykseni vain kasvoi. Ehkä olin vain yliarvioinut Henkäysvarjon älykkyyden; entä jos olisinkin vain vitsaillut asialla, samalla kun Henkäysvarjo kertoi olevansa asiasta täysin tosissaan? Toisaalta saatoin aliarvioida, kuinka paljon varapäällikkö minuun luotti.
Partio saapui takaisin leiriin Henkäysvarjon johdolla. Astuttuani sisäänkäynnistä läpi huomasin Pyräkkätassun astelevan minua kohti häntä kippuralla. Lämmin hymy valtasi kasvoni: oli aina mukavaa viettää pentujeni kanssa aikaa. Valitettavasti heidän soturikoulutuksensa takia yhteistä aikaa oli nykyään merkittävästi vähemmän.
”Hei vain, Pyräkkätassu. Olin rajapartiossa, ei sen kummempaa”, vastasin kollioppilaan kysymykseen. Viitoin häntä seuraamaan minua hiukan syrjemmälle, jotta saisimme jutella rauhassa.
”Miten sinulla menee? Toivon, että olet ollut ahkera oppilas”, sanoin hymyillen. ”Toivon myös, että Mäyräkynsi osaa tehtävänsä.”
//Pyräkkä?
