Mäyräkynsi
Kirjoittaja: Saaga
”Montako kissaa olet tappanut? Entä montako eloklaanilaista?” Pyräkkätassu kysyi innoissaan. Niiskaisin hiljaa. En halunnut tuottaa oppilaalleni pettymystä. ”Ei puhuta siitä nyt”, sanoin neutraalisti kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tiesin olevani liian heikkomielinen tappamaan mutta kyllä minä vielä joskus sen joutuisin tekemään. ”Katsotaanpa mitä osaat.” Nostin suoristauduin. Olin kumartunut pikkuisen kollin tasalle puhuakseni hänelle. Otin askeleen taaksepäin ja heilautin käpälääni oppilasta kohti. Pyräkkätassu ei ehtinyt väistää mutta läimäytin käpälällä hellästi häntä korvalle kovan iskun sijaan. Toinen värähti hieman mutta piti naamansa peruslukemilla. ”Kokeile väistää nyt”, neuvoin ja huitasin uudestaan nyt erikäpälällä. Kolli hyppäsi taaksepäin ja kyyristyi pieneksi väistääkseen käpälääni. Murahdin tyytymättömänä, kun kolli kellahti kumoon tasapainon puutteesta. Olin täysin yliarvioinut hänet. Mittalin pikkuista hetken katseellani. ”Olet hieman pienikokoinen taistelemaan kanssani”, totesin ja mietin hetken. ”Kokeillaanpa vaikka vaanimis asentoa nyt kun meillä ei ole muita oppilaita auttamassa taistelun kanssa”, päätin ja kyykistyin vaanimis asentoon. Pyräkkätassu katsoi keskittyneesti mitä tein ja toisti sitten liikeet. ”Oikein hyvä”, totesin hetken katselun jälkeen. ”Jotta saat asennon tuntuvaan luontevammalta vedä takakäpäliä hieman enemmän sisään kehosi alle.” Pyräkkätassu teki mitä käskin ja pian hänellä oli kuin olikin todella hyvin jäljitelty vaanimis asento. ”Todella hyvä”, kehuin. Pyräkkätassu näytti nauttivan kehuista – päätin pitää sen mielessä. ”Noniin kokeile liikkua eteenpäin hiipien tuossa asennossa.” Kolli hiipi pari askelta. Hän päätti selvästi ottaa ohjat omiin käpäliinsä ja loikata eteenpäin.
//Pyräkkä
