Lillukkapentu
Kirjoittaja: Aura
Lillukkapentu tuijotti Loskalauhaksi esittäytynyttä kollia vaativasti. Naaraan makuun kollilla kesti aivan liikaa miettiä leikkejä. Oliko kolli niin vanha, että hän ei muistanut mitä leikkejä hän oli leikkinyt pentuna? Naaraan häntä nousi terhakkana pystyyn. Heijastus? Outo leikki!
“Tietenkin olen!” Lillukkapentu ilmoitti topakasti, vaikka se ei ollut totta. Kaamoskukka oli kuitenkin painottanut tyttärelleen, että omia heikkouksia ei saisi koskaan kertoa ja eikö tämä ollut juuri sellainen? Naaraan pää kuitenkin kääntyi kysyvään ja ihmettelevään asentoon. “Mutta Pyräkkäpiru ei varmaan ole leikkinyt, niin kerro säännöt hänelle. Mutta niin kuuluvasti, että minäk- siis muutkin kuulee. Jos he joskus haluavat leikkiä tätä.”
Naaras oli aistivinaan ilmassa pientä huvitusta, mutta naaras ei yhtynyt siihen. Sen sijaan hän keskittyi kuuntelemaan Loskalauhan sääntöjä todella tarkasti. Hän halusi voittaa, hänen piti voittaa! Kaamoskukka oli painottanut, että vahvimmat voittivat aina. Ne kerrat kun Lillukkapentu oli hävinnyt… Pennun kehon läpi kulki kylmiä väreitä. Hän ei halunnut ajatella sitä juuri nyt.
“Minä aion voittaa”, Lillukkapentu kajautti ja asetti pienet tassunsa Pyräkkäpirun omien vierelle. Oikeastaan hänen olisi kuulunut saada hieman etumatkaa, sillä hänen tassunsa olivat niin pienet ja Pyräkkäpirun suuret..
“Valmista? Nyt!”
Lillukkapentu lähti kipittämään kohti tummaturkkista kollia. Naaras yritti ottaa mahdollisimman suuria askelia, jotta ehtisi ennen Pyräkkäpirua. Mutta yllättäen kolli käännähtikin ympäri ja Lillukkapentu meinasi menettää tasapainonsa. Naaras sai kuitenkin pidettyä sen ja hän yritti pidättää hengitystään, että ei liikahtaisi viiksen mittaakaan.
//Pyrtsi, Loska? 😮
