Höyhenhalla
Kirjoittaja: Saaga
Höyhenhalla istui aukiolla ylpeänä hymyillen, kun Hahtuvapentua, Katajapentua ja Untuvapentua nimitettiin parhaillaan oppilaaksi.
“Hahtuvapentu. Sinä olet tästä lähtien Hahtuvatassu ja Pikkukaaos saa kouluttaa sinua”, Henkäystähti saneli.
“Katajapentu sinä olet tästä lähtien Katajatassu ja mestariksesi saat Pikiturkin ja sinä Untuvapentu olet Untuva tassu ja saat mestariksesi Lehtituulen”, Henkäystähti lausahteli koruttomasti.
“Hahtuvatassu, Katajatassu, Untuvatassu!” klaani ulvoi kolmesti ja pennut kipittivät mestareidensa luokse. Höyhenhalla päätti lähestyä emoaan ja Hahtuvatassua.
“Sait hyvän mestarin”, Höyhenhalla vitsaili vinkaten Hahtuvatassulle. Hahtuvatassu kehräsi ja Pikkukaaos hymyili.
“Lupaa olla hänelle kiltti”, Höyhenhalla sanoi ja nojautui emoaan kohti.
“Tottakai”, Pikkukaaos sanoi ja hieroi poskeaan vasten Höyhenhallan kaulaa kehrätessään.
“Vietkö minut tutkimaan reviiriä?” Hahtuvatassu kysyi innokkaaseen ja ujoon tapaansa.
“Meidän on paras mennä nyt. Höyhenhalla pidä huoli, ettet hankkiudu enempiin vaikeuksiin”, Pikkukaaos sanoi ja hymyili vienosti. Höyhenhalla pyöräytti silmiään ja lampsi tekovihaisesti mutta huvittavasti kohti pentutarhaa. Virheensä tajuttuaan hän kääntyi kohti soturien pesää. Hän törmäsi matkallaan Vinhatassuun, joka murahti vihaisesti ja sai Höyhenhallan leikkisän mielen valloilleen.
“Siirryhän hieman. Ei ole kohteliasta pidätellä soturia pääsemästä pesäänsä”, hän sanoi leikkisästi tökäten Vinhatassua. Naaras tiesi tämän olevan Lumikkoviiksen oppilas ja varsin pisteliäs tapaus.
“Mitä, jos en”, Vinhatassu sanoi ja istuutui soturien pesän eteen tukkiakseen sen sisään käynnin.
“Noniin älä ole typerä”, Höyhenhalla torui.
“Tehdään tämä sanaillen ei fyysisesti tapellen”, Vinhatassu paljasti hampaansa kuullessaan Höyhehallan sanat.
“Mikä sinä olet minua määräilemään! Olethan sinä entinen erakko”, Vinhatassu irvaili. Höyhenhalla kurtisti otsaansa.
“Minä olen kuule täysin klaanisyntyinen ja täysivaltainen soturi joten väistä ja ole kiltti tai vien asian mestarillesi”, Höyhenhalla sanoi.
“Lumikkoviiksi ei tekisi asialle mitään”, Vinhatassu sanoi.
“Mutta minä teen jos vain saan luvan”, Höyhenhalla sanoi vihaisena ja kuvitteli miten repisi tuon naaraan silmät päästä ja taittaisi tuon kissanrääpäleen niskat. Vinhatassu pyöritteli silmiään. Naaraan pitäessä silmiään kiinni Höyhenhalla livahti oppilaan ohitse ja tuo tuhahti vihaisesti. Höyhenhalla vain loikki tyytyväisenä sisään pesään ja heilautti häntäänsä alentavasti tuolle hiirenaivoiselle ketunläjälle.
