Lampitassu
Kirjoittaja: Auroora
Lampitassu asteli hermostuneena siskojensa perässä ulos oppilaiden pesästä. Tuhkajuova aikoi järjestää kolmikolle taisteluharjoitukset, mistä harmaa naaras oli kaikkea muuta kuin innoissaan. Ensinnäkin hän oli surkea taistelemisessa: vaikka Lampitassu kuinka yritti, hän ei koskaan tuntunut pärjäävän oppilastovereilleen. Toiseksi emo olisi katsomassa ja näkemässä hänen surkean esityksensä, mikä sai Lampitassun vatsan kivistämään jännityksestä. Hän ei halunnut olla pettymys vanhemmilleen, mutta Lampitassu ei ollut varma, pystyikö hän välttämään tuon kohtalon. Hän osasi kyllä puolustaa itseään taistelussa siskojaan paremmin vältellen vikkelästi heidän iskujaan, mutta hyökkääjänä hän oli heihin verrattuna suorastaan toivoton tapaus.
Aurinko oli laskemassa, kun kolmikko seisahtui leirin suuaukolle mestariensa luo. Lampitassu vältteli parhaansa mukaan Jääviillon katsetta. Tuhkajuovan lisäksi hän tulisi olemaan pettymys myös mestarilleen, vaikka epäonnistuminen hänen silmissään ei tuntunut yhtä kamalalta kohtalolta. Lampitassu ei pitänyt Jääviillosta; itse asiassa hän vihasi ilkeää, piikikästä kollia. Joka ilta Lampitassu oli iloinen päästessään pois harjoituksista, ja joka aamu lannistunut joutuessaan niihin uudestaan. Miten hänellä olikin käynyt näin huono tuuri mestarin suhteen? Tietysti Jääviilto oli kokenut soturi, mutta paljon mieluummin Lampitassu olisi toiminut sellaisen mestarin oppilaana, joka oli ystävällinen ja kannustava, vaikka hän olisi kokemattomampi.
”Selvä, olemme kaikki koolla”, Tuhkajuova sanoi, kun koko poppoo oli viimein kerääntynyt odottelemaan uloskäynnille. ”Lähdetään sitten.”
Lampitassu lähti seuraamaan joukkiota. Hän piti katseensa maassa; naaras oli liian hermostunut katsellakseen maisemia, kuten hän yleensä teki reviirillä kulkiessaan. Taisteluharjoitukset yksin Jääviillon kanssa olivat jo tarpeeksi ikäviä, mutta nyt hänellä olisi yleisöä. Hän tiesi, etteivät Lammikkotassu ja Lätäkkötassu tuomitsisi häntä – ainakaan ääneen – mutta muiden sotureiden edessä taisteleminen pelotti häntä. Etenkin, kun Jääviillolla vaikutti olevan kova tarve osoittaa olevansa parempi kuin muut – mikä tarkoitti myös sitä, että hänen oppilaansa olisi oltava parempi kuin muiden.
Tuhkajuova ja kolmikon mestarit johdattivat heidät pienelle aukiolle. Se oli jo tullut Lampitassulle tutuksi aiemmista harjoituksista, mutta nyt alue tuntui suuremmalta ja uhkaavammalta kuin yleensä. Harmaa naaras tunsi sydämensä jyskyttävän rinnassaan, ja hän toivoi hartaasti, etteivät muut kissat huomaisi hänen jännittyneisyyttään. Hän halusi vaikuttaa rennolta ja itsevarmalta, mutta Lampitassu oli kaikkea muuta.
”Aloitetaan sitten”, Tuhkajuova ilmoitti ja istuutui aukion laidalle. Miksi hänen pitikään olla mukana? Eikö riittänyt, että yleisössä olisi Jääviillon lisäksi kaksi muuta soturia tuomitsemassa Lampitassun suoritusta? ”Ensimmäisenä taistelkoon Lampitassu ja Lätäkkötassu.”
Lampitassu nielaisi hermostuneena ja otti paikkansa vastapäätä Lätäkkötassua. Hänen siskonsa vaikutti määrätietoiselta: hän halusi selvästi voittaa. Lampitassu olisi mieluusti antanut hänelle voiton, jos Tuhkajuova ei olisi ollut katsomassa. Nyt hänen oli yritettävä parhaansa mukaan päihittää Lätäkkötassu.
”Voitte aloittaa.”
Tuhkajuovan kehotuksesta Lätäkkötassu ei odottanut silmänräpäystäkään, vaan syöksähti Lampitassua kohti. Harmaa naaras luimisti säikähtäneenä korviaan ja ehti juuri ja juuri hypähtämään pois Lätäkkötassun iskun tieltä. Hän ei kuitenkaan kauaa ehtinyt tasaamaan hengitystään, kun toinen naaras lähti jo uuteen hyökkäykseen. Lampitassu tiesi, että Lätäkkötassu oli huono puolustaja, minkä takia oppilas pyrki aina olemaan hyökkääjän asemassa. Jos Lampitassu vain saisi käännettyä asetelmat toisin, hänellä voisi olla mahdollisuus. Ongelmana vain oli se, että Lampitassulle kelpasi paljon paremmin olla puolustavassa roolissa: hän ei ollut kehuttava hyökkääjä sitten ollenkaan.
Strategiaansa pohtiessaan Lampitassu unohti hetkeksi keskittyä tilanteeseen, jolloin Lätäkkötassu pääsi liian lähelle. Harmaa naaras näki, miten hänen siskonsa tassu kohosi, miten se kaarsi ilman halki kohti häntä. Hän ei kuitenkaan ehtinyt väistää sitä, kun käpälä jo osui hänen kasvoihinsa. Iskun voimasta Lampitassu horjahti. Hänen päänsä tuntui pyörivän, ja ehkä juuri siksi hän ei kerennyt reagoimaan Lätäkkötassun uuteen hyökkäykseen. Pian pienikokoisempi naaras oli jo kampannut Lampitassun ja piteli häntä voitonriemuisesti maassa.
”Lampitassu! Ylös sieltä!” Jääviilto sihisi katsomosta. Lampitassu yritti pyristellä itseään vapaaksi tassut viuhuen, mutta Lätäkkötassun ote piti. Lopulta Lampitassu rentoutui ja luovutti, jolloin Lätäkkötassu päästi siskonsa kömpimään ylös kylmältä maalta. Harmaa naaras ei uskaltanut vilkaistakaan mestarinsa ja emonsa suuntaan. Hän oli selvinnyt taistelussa säälittävän vähän aikaa.
”Mitä tuo tuollainen oli?!” Jääviilto sätti heti, kun Lampitassu oli astunut taistelukentältä hänen luokseen. Naaras värähti kuullessaan kollin kovaääniset moitteet ja piti katseensa visusti maassa. ”Olit aivan surkea! Tällainen ei vetele!”
Lampitassun kurkkua tuntui kuristavan. Hän inhosi sitä, miten hänen silmänsä tuntuivat kostuvan kyyneleistä: häviämistä nolompaa olisi vain se, jos hän alkaisi nyt itkeä.
”Minä tein parhaani”, Lampitassu sopersi ja siirteli hermostuneena hiekkaa tassullaan. ”Lätäkkötassu on vain liian hyvä.”
”Jos tuo on sinun parhaasi, niin olet kyllä säälittävä tapaus!” Jääviilto sähähti ja Lampitassu olisi halunnut vajota maanrakoon. ”Eihän sinusta ole mihinkään!”
Lampitassu yritti epätoivoisesti pitää kyyneleensä aisoissa, mutta Jääviillon kommenttien jälkeen hän ei enää pystynyt pidättelemään itkuaan. Hän oli säälittävä, täysi surkimus. Ja nyt kaikki näkivät sen. Varovasti naaras nosti katseensa Tuhkajuovaan, ja hänen itkunsa vain yltyi, kun hän näki pettyneen ilmeen emonsa kasvoilla.
”Jääviilto, pidä kielesi kurissa. Käyttäydyt kuin pahainen pentu”, harmaa soturi kuitenkin sanoi hetken päästä. ”Kerron Henkäystähdelle, ettet täytä mestarin kriteereitä.”
Lampitassu oli kiitollinen siitä, että hänen emonsa sanoi edes jotain, vaikka hänestä tuntui, ettei Tuhkajuova tehnytkään sitä häntä puolustaakseen. Harmaa naarasoppilas istuutui surkeana kahden muun mestarin viereen seuraamaan siskojensa taistelua.
//Kaikki jotka tässä on? jos vielä ehtii :’))
