Lepakkohuuto
Kirjoittaja: Käärmis
Lepakkohuuto nautti heidän pelistään. Se oli hänestä niin mukavaa. Hän kehräsi samalla, kun väitteli toverillisesti Rosmariinitassun kanssa. Hän nappasi sammalpallon, jonka naaras heitti taas hänelle ja asetti sen maahan. Hänen tassunsa tärisivät.
“Pitäisi varmaan syödä jotain, minulla ei ole mikään mainioin olo”, hän puuskahti ja asettui makuulle. Hänen murjottua tassuaan kutitti, mutta hän tiesi hyvin, ettei voinut raapia sitä, se repisi salvat mukanaan. Kuitenkin kutitus oli niin inhottavaa, että hän siirteli tassuaan edestakaisin ilmassa, kuin olettaen sen auttavan.
“Tassuani kutittaa”, hän nurisi, kun Rosmariinitassu katsoi hänen tekemisiään kummaksuen. Naaraan viikset väpättivät huvittuneesti, kun hän seurasi, miten Lepakkohuuto liikutteli tassuaan ilmassa.
“Voisitko jooko hakea sitä ruokaa nyt. Se olisi sentään hyödyllisempää kuin tuo töllöttely?” kolli naukui äreästi. Rosmariinitassu säpsähti vähän ja nousi seisomaan.
“Joo toki”, hän naukaisi ja katosi ulos pesästä. Sillä välin Lepakkohuuto vilkuili ympärilleen varmistaakseen, ettei kukaan näe ja alkoi näykkiä tassuaan saadakseen kutituksen loppumaan.
Se auttoin, mutta sen jälkeen kollin suussa maistui salva ja hän joutui nuolla huuliaan varmistaakseen, ettei kukaan saisi tietää siitä. Hehkuaskel ei varmasti arvostaisi sitä, jos hän levittäisi kaiken salvan pois haavoiltaan.
//Rosmy?
