Kaamostassu
Kirjoittaja: Aura
Kaamostassu piiritti Tattihallaa virnuillen. Suuresta koostaan huolimatta kolli tunnettiin hyvin herkkänä ja pelokkaana tapauksena. Kaamostassu oli varma, että saisi toisen itkemään! Kollikissa katsoi maahan ujosti, kun Kaamostassu otti askelen lähemmäksi.
”Tuo jänis on minun, minä näin sen ensin! Anna se tänne tai joudun ottamaan sen sinulta väkisin”, Kaamostassu mourui äkäisenä ja tuuppasi Tattihallaa kovakouraisesti. Kolli vältteli Kaamostassun katsetta pelokkaana ja itsevarmuus vain kohosi kollin sisällä.
”Mu-mu-mutta minä näin sen ensimmäisenä”, Tattihalla piipitti hiljaisella äänellä ja sai Kaamostassun naurahtamaan. Tummaturkkinen kissa tuuppasi uudelleen ja riuhtaisi jäniksen toiselta. Tattihalla päästi jäniksestä irti ja perääntyi hieman, mutta soturien pesä tuli vastaan.
”Oliko se muka niin vaikeaa? Mutta en tule unohtamaan sitä, että sinä vänkäsit minulle vastaan. Tulet takuulla kuulemaan minusta”, Kaamostassu murahti äkäisenä ja kääntyi sitten kannoillaan. Hän kuuli Huomenkyyhkyn tulleen lohduttamaan Tattihallaa, mutta häntä ei erakoiden mielipiteet kiinnostaneet. Kaamostassua ei määräilisi kukaan! Itseensä tyytyväisenä hän lähti oppilaiden pesälle saaliinsa kanssa ja asteli ylpeänä sammalilleen. Hän huomasi siskonsa Myrskytassun sukivan turkkiaan ja virnisti sisarukselleen.
”Katsos mitä minä saalistin! Saalistaminen oli niin helppoa! Hyvä on, en ehkä napannut tätä metsästä, mutta nappasin kyllä Tattihallalta. Hah, se oli niin helppoa”, Kaamostassu naureskeli ja kumartui saaliinsa ääreen.
”Kaamostassu, oliko tuo nyt kovin kivasti tehty? Tuoresaaliskasahan suorastaan pursuaa saaliita”, harmaaturkkinen naaras naukaisi sukimisiensa lomasta.
”Pah, olet niin tylsä sisko hyvä! Tämähän on vain hauskaa, olisit nähnyt kuinka hän meinasi purskahtaa itkuun ja-”, tabbykuvioinen kissa tuhahti, mutta Myrskytassu keskeytti hänet.
”Minun pitää nyt lähteä harjoituksiin”, naaras naukaisi nopeasti ja kiirehti hänen ohitseen.
”Helppohan sinun on harjoitella, kun sinulla on kelvollinen mestari!” Kaamostassu huudahti toiselle ja luimisti korviaan. Hän haukkasi jäniksestä pienen palasen ja työnsi sen sitten syrjään. Hän aterioisi sen myöhemmin loppuun, jos huvittaisi. Nyt hän etsisi Jääviillon tassuihinsa ja tekisi toiselle selväksi, että he lähtisivät harjoittelemaan. Kaamostassu nousi ylös ja lähti jolkottelemaan leuka pystyssä aukiolle. Kollikissan turkki oli suitti siistiksi ja jokainen karva oli omalla paikallaan. Kaamostassun häntä oi pystyssä ja huiski äkäisenä. Hänen ja Jääviillon katseet kohtasivat.
”Me lähdemme nyt harjoituksiin”, punaruskea kissa murahti ja Kaamostassu virnisti toiselle ylpeästi. Jääviillon seuraavat sanat saivat kuitenkin hänet nyrpistämään nenäänsä ja luimistamaan korviaan:
”ja minä lupaan, että olet siistinyt ruman turkkisi aivan turhaan. Voin luvata, että näiden harjoitusten jälkeen kulutat loppupäivän itsesi puunaamiseen.”
Kaamostassu oli avaamassa suunsa väittääkseen vastaan, mutta soturi oli häntä nopeampi:
”Ja mikäli yrität vastustella tai sekoat kuten viimeksi, minä lupaan, että turkistasi ei sen jälkeen ole jäljellä karvan karvaa.”
”Ja minä lupaan, että sinä saat heittää pian hyvästisi mestarin paikalle. Nimittäin murtuneella koivella voi olla vaikea opettaa menestyvää oppilasta”, Kaamostassu murisi ja murina vaihtui pian omahyväiseen virnistykseen.
”Tiedäthän, kaikenlaisia onnettomuuksia voi sattua! Vahinkoja sattuu, se olisi sääli-”, Kaamostassu jatkoi mahdollisimman viekkaasti.
”Ja en toki ole siistinyt tätä turhaan, hurmaan tällä jo nyt aukion asukkeja”, kollioppilas naukaisi hiljaisella äänellä ja sipaisi hännällään Jääviillon kasvoja. Punaruskea kolli ei vaikuttanut järin ilahtuneelta Kaamostassun eleestä ja siitä, että kolli lähti mestarinsa edellä ulos leiristä.
”Hippa, ota kiinni!” Kaamostassu maukaisi ironisen leikkisällä ja kepeällä äänellä syöksähtäen juoksuun. Kaamostassu ei tuntenut reviiriä mitenkään hyvin, vaan lähti juoksemaan niin kovaa, kuin käpälistään pääsi. Jääviilto vaikutti nopealta kissalta, mutta Kaamostassu toivoi olevansa väärässä. Vastanimitetty oppilas ei nimittäin ollut mitenkään järin nopein kissa verrattuna aikuiseen, tasapainoiseen kissaan. Kaamostassu nautti vauhdin hurmasta ja väisteli kaikkia mahdollisia vaaranpaikkoja, mihin hän voisi kompastua ja kolauttaa tassunsa.
//Jää?
