Sähkötuho
Kirjoittaja: Lonkero
Olin vatsakarvojani myöten liejussa. Jalkani eivät nousseet tarpeeksi, jotta olisin saanut mutaisesta mönjästä otteen vaan liikehdin avuttomana sen painavan massan alla. Ei auttanut kuin olla paikoillaan, odottaa pelastajaa täysin muiden armoilla. Rintaani ahdisti, vaikka muta ei yltänytkään painamaan rintaani. Yritin epätoivoisesti etsiä ympäriltäni jotain mihin tarttua, edes pientä heiveröistä oksaa, joka riittäisi saamaan minut tarpeeksi toiveikkaaksi, että jaksaisin taas pyristellä. Pelastuminen ei ollut todennäköistä jos oli jo itse luovuttanut. Mutta mitään ei näkynyt.
Muta alkoi sykkiä ja hitaasti sen pinta alkoi kohota liike liikkeeltä. Sydämeni hakkasi, mutta muuten kehoni oli täysin jähmettynyt. Pakokauhu kasvoi kehossani sietämättömäksi, enkä kyennyt lievittämään sitä. Muta hipaisi leukaturkkiani, ilma alkoi olla ahdasta hengittää. Painava turkkini veti minua pohjaan. Aloin haukkoa henkeäni.
Hätkähdin hereille ja hypähdin suoraa neljälle jalalle. Yö soturienpesässä oli rauhallinen, mutta sydämeni takoi. Minulla ei ollut mitään hätää. Ei mitään hätää. Ja silti ilmassa oli jotain uhkaavaa. Kaikki oli päällisin puolin normaalisti, mutta jokin minussa oli vinksallaan.
KP-boosti käytössä
