Rosmariinitassu
Kirjoittaja: Saaga
“Joo!” hihkaisin, kun Lepakkotassu ehdotti vaanimiskisaa.
“No sinä et ainakaan voita sitä, jos päästät noin kovia ääniä. Kaikkihan huomaavat sinut heti”, kolli naukui kiusoittelevasti ja tajusin tukkia suuni ennen kuin sanonoisin mitään muuta tyhmää. Katselin ympärilleni ja etsin potentiaalista kohdetta.
“Vaanitaanko Hiljaisuustassua?” ehdotin ja osoitin kollia, joka näytti puuhaavan jotain.
“Hyvä idea. Vaikka minä kyllä keksin ensin, että voisimme käyttää häntä kohteena mutta en sanonut kun odotin sinun ehdotustasi”, kolli naukui omahyväisesti. Minua ärsytti vähän mutta huomasin kuitenkin nauttivani siitä, että sain kisata vastaan sekä sanallisesti ja erilaisissa fyysisissä kilpailuissa.
“Niinpä niin. Ihan kuin uskoisin. Eihän sinulla ole todisteitakaan”, sanoin ja pyörittelin silmiäni ylidramaattisesti.
“Vaanitaanko nyt kuitenkin. On tyhmää kinastella jostain ilmiselvästä asiasta”, Lepakkotassu tiuskaisi. Nyökkäsin ja tepsutin viattomasti leirin reunalle. Hiivin varjoissa hieman eteenpäin edetäkseni kohti kohdettani. Tunsin taas adrenaliini ryöpyn suonissani ja kuulin sydämeni tykytyksen korvissani. Rakastin tuota tunnetta niin paljon! Lepakkotassun kanssa sain tuon tunteen usein ja se oli mahtavaa! Katselin, mitä Lepakkotassu tekisi.
//Lepa?
