Tuhkajuova
Kirjoittaja: Elandra
Pimentovarjo oli tehnyt päätöksen, joka oli kaikista vaihtoehdoista eniten myös minun mieleeni. Kolme muuta erakkoa oli ajettu pois reviiriltä, kun lähdimme saattelemaan kahta kohti leiriä. Korviani poltteli inhottavasti, sillä tiesin, ettei Henkäysvarjo tulisi pitämään siitä, että veisimme tuntemattomat erakot leiriin.
Punatähti oli niin hyväsydäminen, että hän tuskin kieltäisi reilusti alle soturi-ikäisiä erakoita liittymästä Kuolonklaaniin. En syyttänyt päällikköä kultaisesta sydämestään, vaan ihailin sitä suuresti. Hän ei luottanut keneenkään sokeasti, mutta päällikkö oli aina antanut kissoille mahdollisuuden todistaa olevansa Kuolonklaanin luottamuksen arvoisia.
Pimentovarjo kulki kahden kissan edellä ja minä olin ottanut paikan heidän perästään. Silmäilin herkeämättä edelläni kulkevia kollikissoja. Toinen heistä oli väriltään tummanruskea ja toisen valkeaa turkkia koristivat suuret, mustat laikut. Laikukas kissa vaikutti luonteeltaan paljon kypsemmältä mitä toinen. Hän oli kertonut nimensä olevan Taavi, ja kissan huudahduksen perusteella ruskea kolli oli nimeltään Into. Jälkimmäisen kissan nimi sopi erinomaisesti tämän epämääräisen innostuneeseen luonteeseensa.
Matka leiriin tuntui kestävän ikuisuuden. Pyörittelin päässäni lukuisia vaihtoehtoja, mitä erakoiden viemisestä leiriin voisi seurata. Jos Punatähti hyväksyisi erakot osaksi Kuolonklaania, Henkäysvarjo ei tulisi pitämään siitä. Puhtaiden ja ”epäpuhtaiden” kuolonklaanilaisten välille voisi syntyä riitoja, jotka pahimmillaan saattaisivat äityä taisteluiksi ja klaanin jakautumiseen. Jos Punatähti ajaisi erakot tiehensä, heistä voisi koitua myöhemmin ongelmia Kuolonklaanille. Jotkut kissat pystyivät kantamaan kaunaa koko elämänsäkin ajan.
Leiri häämötti viimein edessäni. Emme olleet Pimentovarjon kanssa puhuneet matkan aikana mitään, mutta kaksi välissämme kulkevaa kissaa olivat supisseet jotakin keskenään. Musta naarassoturi asteli rennoin askelin sisään leiriin. Kun saavuin viimeisenä leirin pääaukiolle, vilkaisin Pimentovarjoa. Naaras oli taitava peittelemään tunteitaan, mutta hänen kasvoillaan oleva vakava ilme oli hieman kireä. Epäilemättä myös musta kissa oli jännittynyt, sillä erakoiden tuominen leiriin ei ilahduttaisi Henkäysvarjoa.
”Odottakaa tässä”, soturi käski kahta muuta kissaa ja lähti itse painelemaan kohti kaatuneen kuusen takana sijaitsevaa vesiputousta ja päällikön pesää. Kuolonklaanin leirin pääaukiolla oleskelevat kissat olivat kääntäneet katseensa meidän suuntaamme. Onnekseni Henkäysvarjo ei ollut pääaukiolla, sillä en olisi halunnut kohdata raidallista kollia juuri nyt. Kului hetki, ja Pimentovarjo talsi takaisin kuusen takaa Punatähti vierellään. Punaturkkisen päällikön ilme oli vakava, kun tämä kohtasi tuntemattomat kissat.
”Minä olen Kuolonklaanin päällikkö, Punatähti. Pimentovarjo kertoi, että halusitte tavata minut”, punaruskea kolli naukaisi rohisevalla äänellä ja silmäili arvioiden tulokkaita, ”mitä asianne koskee?”
//Into?
