Pähkinäpentu
Kirjoittaja: Ron
Katselin epävarmana Minttupennun tummansinisiä silmiä. En ollut lainkaan varma, pitäisikö minun nopeasti poistua pentutarhasta takavasemmalle, vai vain istua paikoillani näiden anovien katseitten armoilla. Tämä minulle täysin vieras pentu, jonka kanssa ehdin juuri vaihtaa vain muutaman sanan, pyytää nyt minua viemään hänet syvemmälle leiriin? Ja vaikka nämä pienokaiset näkisivät minut suurena, heitä vanhempana ja viisaana, olin siitä huolimatta vielä hömelö kissanpoika, joka ei todellakaan olisi kykenevä vahtimaan kahta pientä pentua.
Pikipentu ja Minttupentu saivat minut lopulta taivuteltua minut leikkiin mukaan, kuitenkin yhdellä ehdolla. Oikaisten ryhtiäni ja samalla rykäisten ääneeni hivenen auktoriteettia, päädyin pentujen katseeseen vastaamaan:
”Hyvä on. Voin käyttää teitä nopeasti ulkona, mikäli emonne antaa siihen luvan.”
Minut kuultuaan olivat pennut kipittäneet suoraa päätä yhden kuningattaren luokse. Tai no, vain toinen heistä varsinaisesti käveli. Minttupentu vielä hoiperteli askelissaan. Hän enemmän ryömi tai kieri. Tämän näkeminen sai minut hieman katumaan sitä, että olin antanut heille mahdollisuuden nähdä leiriä. Miten pentu, joka ei vielä edes osannut kävellä selviäisi suurien kissojen täyttämässä leirissä yhtä kokemattoman kissan kanssa? Olin takuuvarma, että emokissa vastaisi ainakin Minttupennulle kieltävästi. Minä todella toivoin niin.
Mutta toisin kävi. Jonkin aikaa juteltuaan palasivat pennut luokseni innokkaasti hihkuen. Emo siis jostain syystä oli ajatellut tämän olevan hyvä idea. En kuunnellut heidän välistä keskusteluaan, mutta nyt toivoin, että olisin sen kuullut. Nostin katseeni pennuista, vaihtaen katseita näitten emon kanssa. Kilpikonnakuvioinen naaras katsoi minua luottavaisesti ja ystävällisesti. Nyökkäsin tälle pienesti, jonka jälkeen katsahdin taas innoissaan kikattaviin pentuihin.
”Voimme siis käydä pienellä kierroksella. Haluan kuitenkin, että pysytte lähelläni, ettei mitään pääse sattumaan. Emme myöskään lähde pitkälle. Olen itsekin kiertänyt leirin kunnolla vain kerran. Pysyttelemme siis lähellä pentutarhaa”, selitin pennuile, jotka nyt katselivat minua silmät suurina, nyökäytellen päätään.
Viitoin Pikipentua ja Minttupentua kohti uloskäyntiä. Pikipentu lähti sujuvasti ja miltei heti liikkeelle, Minttupennun tullessa vielä hieman haparoiden perässä. Päätin kietoa häntäni punertavan naaraan ympärille, jottei tämä kaatuisi.
//Minttu?
300 sanaa
