kamomillatassu
Kirjoittaja: Ampiainen
Kuulen kuinka sisareni maukui jotain ilmiselvästi yritäen lohduttaa minua tai jotain mutta en kyennyt vastamaan. Sydämeni tuntui olevan niin suurissa palasisa että sitä ei saisi kootua enään koskaan.. Ainakaan täysin ehjäksi. Aikaisin silmäni itkuisena ja nousin vaivaloisesti istumaan mieli täynnä surua. Silmissäni loisti lasitunut katse täynnä murhetta. Katsahdin surulisena sisartani ja toivoin surulisena että välimme olisivat selvät nyt.. Laahustin surun murtamana pois sisareni luota kohti oppilaiden pesää, kun olin makuualusillani niin asetuin surullisena makuualusille nukkumaan sulkien silmäni ja yritäen nukahtaa, toivoin että kun heräisin niin olisin paremmalla päällä. Mutta en vain millään ollut saada unta joten nousin seisomaan ja laahustin uudestaan ulos pesästä leirin nurkaan joka oli kauimaisena pentutarhasta. Käperyin edelleen surua sydämelläni maahan ja ajattelin että nukuisin siinä. Asetin kuononi käpälilleni ja suljin silmäni. Aukaisin silmäni aivan hetken päästä kun joku kosketti Minua hellästi.
”Jätä minut rauhaan..”, maukaisin kissalle. En välittänyt pätkääkään vertaa kuka kissa oli ollut.. Halusin vain olla rauhassa. Käänsin nopeasti katseeni taakseni ja näin tulisielun joka näytti melko huolestuneelta. Räpäytin itkuisia silmiäni ja tuijottin tätä sydän syrjällään. Tunsin että tulisielu ei suostuisi lähtemään luottani ennenkuin kertoisin mikä oli hätänä. Silmissäni loisti lasitunut katse, käänsin katseeni hetkeksi pois ystävästäni kunnes lopulta nousin seisomaan ja käänyin tulisielua kohden.
”Uskon että et aijo lähteä ennen kuin kerron mikä on ongelmana…?” mau’un silmät sumeina surusta. Tulisielun silmissä loisti huolestunut ja välittävä loiste ennen kuin naaras kosketti minua hellästi kuonnollaan ja hymyili lempeästi.
”En voisi olla rauhassa jos tiedän että ystäväni olisi surullinen enkä tietäisi miksi.. Haluaisin auttaa sinua siinä mikä ikinä ongelmasi onkaan”, tulisielu maukaisi vastaukseksi kysymykseeni. Tunsin pienen ilon pilkahduksen sisälläni mutta se ei kyennyt peittäämään suruani. Suljin silmäni surulisesti.
”Tulisielu.. Ongelmaani ei todellakaan ole helppoa ymmärtää..”, maukaisin mutta ääneni katkesi ja olin jo alkaa itkeä mutta sain vain juuri estetyä sen. ”Enkä halua todellakaan kertoa siitä nyt.. En ole vamis..!” lisäsin sydän syrjällään. Tulisielu näytti ymmärtävän, sillä ystäväni nyökkäsi ja tassuti pois luotani jätäen minut rauhaan. Olin surullinen siitä että olin joutunut tekemään niin elikkä lähettämään ystäväni pois mutta toivoin että hän ymmärtäisi.. Kertoisin siitä sitten kun olisin valmis.. Tassutin hitaasti oppilaiden pesää ja käperyin maakualussilleni nukkumaan. Suljin silmäni ja yritin parhaani mukaan saada unta. Kuitenkin yllättäen kuulin kuinka joku tuli sisään pesään, käänsin Katseeni ja näin syöksytassun. Syöksytassu huomasi minut ja tämän jäänsiniset silmät laajenivat tyrmistyksestä. Kolli ei kuit rynnänyt luokseni vaan seisoi vain siinä typertyneen näköisenä. Räpytin silmiäni ja nousin istumaan.
”Oletko kunnossa?” syöksytassu kysyi lopulta päästyän yli tyrmistyksestä. Silmäni painuivat viiruiksi ennen kuin vastasin. Mielessäni mylläsi edelleen, olin edelleen hyvin surullinen ja pettynyt itseeni. Lopulta kuitenkin vastasin kollille.
”Olen.. Tarvitsen vain vähän lepoa..”, maukaisin ääni täynnä surua. Syöksytassu nyökkäsi ja tassuti pois ilmiselvästi vastahakoisena. Hymyilin kollin perään ja laskeuduin takaisin maakualusilleni, suljin silmäni nukahdin viimeinkin..
