Varpulaulu
Vetäydyin omiin oloihini Nokkospilven ja Erhetassun auttamisen jälkeen. Kortetuikkeen tunnustus Korpikasteen kanssa kumppanuudesta oli jäänyt mieleeni. En ollut kovinkaan puheliaalla tuulella, mutta eipä minulla ollut ketään kelle puhuakaan.
Kyyhötin leirin reunalla vältellen jokaisen ohikulkevan kissan katsetta. En halunnut mennä pesääni nukkumaan, mutta en myöskään halunnut jäädä tähän. Yö olisi pitkä, jos en edes koittaisi nukkua. Aika kului paljon nopeammin nukkumalla eikä silloin tarvinnut ajatella yhtä paljon, mutta samaan aikaan pelkäsin sulkea silmäni ja joutua taas painajaisten armoille.
Huokaisin ja venytin takajalkani rapsuttamaan korvaani. Minun oli pysyttävä hereillä, mutta keksiä kuitenkin jotakin tekemistä aikaani kuluttaakseni.
Silmäilin leirin uloskäyntiä, mutta en ollut varma keksisinkö retkelleni mitään järkevää syytä jos nyt päättäisin tassutella reviirille. Sitä paitsi täysin yksin kuljeskelu ei ehkä olisi hyvästä. Viime kerran suuren muutoksen kohdatessani olin saanut jonkinlaisen kohtauksen keskellä metsää enkä todellakaan kaivannut nyt uutta sellaista.
Päädyin kaikesta pohdiskelustani huolimatta tassuttamaan soturien pesään ja kiertämään kehoni raukean lämpimälle kerälle. En kuitenkaan suunnitellut nukkuvani.
