Apilatassu

Pyyhin märkiä silmiäni tassullani. Aurinko paistoi oppilaiden pesään jonne olin mennyt yksinäni itkemään. Havutassu ei vieläkään puhunut minulle ja jatkoi mykkäkouluaan a meidän riitaamme. Minulla oli vapaapäivä eilisten rankkojen harjoitusten takia.
En olisi halunnut vapaapäiviä sillä ne olivat aikaa, jolloin olin jatkuvasti ajatuksissani ja nyt en olisi halunnut ajatella, sillä jotkin ajatukseni sattuivat.
”Tulkoon kaikki klaanikokoukseen!”
Menin aukiolle, mutta en keskittynyt kunnolla tapahtumaan. Sain ilmoituksesta juuri ja juuri irti, että Pikkukaaos siirtyi klaaninvanhimpiin. Olin niin tunteiden valassa ja ajatuksissani, että lopulta minua alkoi nolottaa, kun kokous päättyi ja muut häipyivät omiin hommiinsa.
Kosketus lavassani sai minut havahtumaan. Havutassu seisoi edessäni vaivaantuneen oloisena ja katsoi käpäliinsä.
”Mitä?” Suustani pääsi ynähdyksenä.
”Anteeksi, en olisi saanut suuttua sinulle niin! Luulin, että yritit viedä pois maineeni hyvänä saalistajana!” Siskoni alkoi uikuttaa ja katsoi yhä käpäliinsä.
Nostin katseeni yllättyneenä ja mieleni alkoi kirkastua. Painauduin vasten siskoni kylkeä ja halasin tätä tiukasti.
”Ei se haittaa. Minulle tärkeämpää on, että olet tukenani, eikä me riideltäisi”, kuiskasin siskoni korvaan.
Nyt myös Havutassu nosti katseensa ja molemmat hymyilimme aurinkoisella hymyllä. En olisi voinut olla onnellisempi.

Author: Sarifiina

Olen positiivinen ja aktiivinen 13 v kirjoittaja joka rakastaa juonikuvioiden keksimistä. Mun hahmoista saa helposti seuraa jos se on tilanteessa vapaa.