Sirupentu

Suin varovasti turkkiani pentutarhan ulkopuolella. Auringonnousun kirkkaat säteet valaisivat turkkiani ja nautin lämmöstä. Kimalaistoiveen mukaan lämpö alkaisi kadota lehtisateen aikana ja en ollut ajatuksesta yhtään innoissani. Korviini kantautui pieni inahdus ja yritin pohtia pääsikö ääni Seljapennulta vai Kaurispennulta. Kimalaistoiveen pentukaksikko oli kasvanut mielestäni hurjan paljon ja kohta kaksikko varmasti pääsisi tutkimaan leiriä ensikertaa. Seljapennun villi luonne sai minut usein pysymään kauempana kollipennun toilailusta viimeistän silloin kun tämä ensi kertaa pysyi käpälillään. Kaurispennun kanssa olisin mielelläni viettänyt aikaa, mutta naaras tuskin osasi ottaa muutamaa horjuvaa askelta enempää ja hän pysyi tiiviisti veljensä kanssa. Kun vihdoin omasta mielestäni turkkini oli siisti nousin ylös istumapaikaltani ja venytin jokaista jalkaani vuorollaan. Suuntasin askeleeni riistakasalle, joka oli normaalia tyhjempi johtuen siitä ettei metsästyspartio ollut vielä palannut. Tartuin hampaillani pulskaan päästäiseen ja kottaraiseen. Saaliseläimet suussani keikkuen palasin pentutarhalle, jossa Kimalaistoive oli hereillä ja katseli Seljapennun horjuvaa tepastusta. Yllättäen nuori kolli kaatui maahan ja alkoi huojuen nousta takaisin seisomaan. Kaurispentu istui sammalpetillä ja katsoi veljensä leikkejä.
”Huomenta toin sinullekin ruokaa!” Sanoin ja hymyilin Kimalaistoiveelle ja laskin kottaraisen lempeän naaraan viereen.
”Kiitos Sirupentu” Kimalaistoive vastasi ja nyökkäsin merkiksi, että olin kuullut.
Siirryin omalle paikalleni nauttimaan päästäisestä. Kun olin lähes valmis Seljapentu oli päässyt hoippumaan luokseni.
”Mikä tuo iljetys on?” kolli kysyi katsoen veristä päästäisen jämää inhoten.
”Se on päästäinen, joka on riistaa”, selitin ja jatkoin syömiseni loppuun.

Hyppäsin mahtiloikalla, kohti nuhjuista sammalpalloa. Kynteni lävistivät sammaleen nopeasti ja pian sammalpallo olikin entinen. Aurinko oli noussut jo korkeammalle ja kissat parveilivat ympäriinsä tekemässä aina jotain omia juttujaan. Näin Käärmekullan johtavan partiota pois leiristä. Näin Rajutassun tulevan pois oppilaiden pesästä. Kolli loikki kaiketi mestarinsa luo ja lähti harjoituksiin. Olin ollut jo pitkään osa Eloklaania, enkä oikeastaan muistanut elämää ennen sitä. Ennen minusta oli tuntunut epävarmalta, mutta nyt halusin jo kiihkeästi oppilaaksi niin kuin Rajutassu ja muut tekivät. Halusin olla uskollisin soturi kaikista ja palvella Eloklaania hengelläni kiitoksena sen antamasta turvasta. Lisäksi olin iloinen pienestäkin yrttitiedosta, mitä minulla oli. Täysin ajatuksiini vaipuneena olin lähellä törmätä Kimalaistoiveeseen joka konkkasi kolmella jalallaan eteenpäin.
Väistin juuri ja juuri riittävän sivuun välttyen törmäykseltä.
”Anteeksi!” Sanoin hiljaa ja pian huomasin olevani yllättävän lähellä pentutarhaa.
Seljapentu tutki pentutarhan vierustaa silmät pyöreänä kuin täysikuut. Kolli istui paikoillaan innosta täristen. Kaurispentu istui veljensä vieressä vaikuttaen ajatuksiinsa vaipuneelta. Seljapentu huomasi minut ensimmäisenä ja nousi huojuen seisomaan. Menin kollin luokse nopeasti ettei tämä satuttaisi itseään kaatuessaan.
”Hei Seljapentu miltä leiri vaikuttaa?” Kysyin hymyillen lempeästi kollille.
”Suurelta! Onneksi emo antoi lopulta periksi ja pääsemme katsomaan hieman pentutarhan ulkopuolelta miltä täällä näyttää!” Seljapentu vastasi iloisesti.
Nyökkäsin pennun innolle ja siirsin katseeni Kaurispentuun.
”Miltä tuntuu olla ensimmäistä kertaa pentutarhan ulkopuolella?”

Author: Sarifiina

Olen positiivinen ja aktiivinen 13 v kirjoittaja joka rakastaa juonikuvioiden keksimistä. Mun hahmoista saa helposti seuraa jos se on tilanteessa vapaa.