Rosmariinikynsi
En muistanut paljoakaan illasta, jona olin kohdannut vihamielisen tunkeilijan reviirillämme. Pian tilanteen hälvettyä adrenaliini taistelun jäljiltä alkoi hiipua, mikä pisti pääni pyörälle kaikesta kivun määrästä. Pari seuraavaa auringonlaskua sujuivat aikalailla parantajan pesässä maatessa, sillä jotkut vammoistani vaativat tarkempaakin tarkkaa hoitoa.
Onneksi olin kuitenkin nopeasti taas käpälilläni ja sain jatkaa soturintehtäviäni. Vaikka olin saanut taistelusta parikin arpea, eniten muistelin kuinka taitavasti olin käyttänyt soturikoulutuksessa oppimiani taitoja hyväkseni. Tärkeintä kuitenkin oli, että tunkeilija oli tiessään eikä enää palaisi Kuolonklaanin reviirille.
Palattuani partiointiin myös Vaskitsatassun mentarointi sai jatkua. Olimme sopineet harjoitukset tälle auringonnousulle ja kukapas muukaan istui minua odottamassa leirin uloskäynnillä jo rutkasti ennen sovittua aikaa kuin oma oppilaani. Pidin hänen täsmällisyydestään, mutta joskus en pystynyt samaan mikä tietenkin oli aina suuri pettymys itselleni ja syy Vaskitsatassulle katsoa minua taas arvioivilla silmillään kuin roolimme olisivat vaihtuneet päittäin.
“Noniin, mistä haluat aloittaa?” nau’uin katsellen pilviä, jotka kiisivät taivaalla tuulen voimasta. Jossain kohtaa päivää saattaisi sataa, joten jos Vaskitsatassu haluaisi saalistaa voisi nyt olla otollisempi hetki helpoille nappauksille kun taas sateella sai mukavaa haastetta. Nuori kolli saisi kuitenkin päättää itse tämän päivän ohjelman, sillä en aikoisi arvioida häntä tänään lainkaan.
“Olisi järkevää saalistaa nyt, jos aurinkohuipun aikaan sataa taas”, Vaskitsatassu totesi miltei heti sanojeni jälkeen. Nyökkäsin hyväksyvästi, sillä en ollut ajatellut nuorukaisen ajattelevan moista itse. Sain kuitenkin huomata taas aliarvioineeni oppilastani.
“Otetaan mukaamme vielä kolmas. Luulen, että hyötyisit yksin saalistamisesta, joten etsin itselleni parin. Odota hetki”, päätin ja käännähdin selkä Vaskitsatassuun päin. Vain jokunen soturi oli vaivautunut nousemaan pediltään jo ennen aamupartioiden jakoa. Valitsin heistä nopeasti Hämärähallan, sillä en tuntenut juurikaan Jurokynttä enkä mielellään ottaisi saalistustoverikseni sisareni kumppania Syöksyaskelta.
“Hämärähalla”, huikkasin naaraalle heilauttaen häntääni kutsuvasti, “Lähdetkö mukaan saalistamaan?”
//Hämärä?
