Kujekulta
Kujekulta vilkaisi partioiden parissa puuhastelevaa Käärmekultaa ja soi naaraalle hyvin happamanan katseen.
“Olisihan se rankkaa, jos hän osaisi hoitaa hommansa”, mutisin pennulle. Sirupentu kallisteli päätään hämmentyneenä. Kimalaistoive ei ollut tainnut kertoa naaraalle, että Eloklaanin varapäällikkö ei ollut kovinkaan pätevä hoitamaan tehtäväänsä. Onneksi Kujekulta oli saanut todistaa epäonnisia partiotilanteita omin silmin! Naaras taputti käpälällään paikkaa vieressään. Hänellä oli koko loppupäivä aikaa kertoa tarinoita soturina toimimisesta.
“Haluatko sinä kuulla salaisuuden?” ruskeankirjava naaras kysyi hymyillen ja kumartui pennun tasolle. Sirupentu nyökytteli päätään innostuneena. “Joo!!”
“Käärmekulta ei oikeasti osaa toimia varapäällikkönä. Hänellä on ollut tapana hukata partion muut kissat. Sen takia kannattaa olla varovainen hänen seurassaan”, Kujekulta kertoi pennulle matalalla äänellä ja vilkuili Käärmekullan suuntaan varmistaessaan oliko naaras kuullut. Hän oli kuitenkin syventynyt keskustelemaan muiden partioon valmistautuvien kissojen kanssa. Sirupentu katsoi Kujekultaa hämmentyneenä.
“Ai, miksi hänet sitten valittiin varapäälliköksi?” naaraspentu kysyi, mutta Kujekullalla ei ollut siihen vastausta. Naaras kohautti olkiaan.
“Tähtiklaani yksin tietää”, Kujekulta vastasi ja otti mukavampaa asentoa käydessään makaamaan nuoren naaraan vierelle.
“Mutta soturina toimiminen on mahtavinta mitä kissa voi elämällään tehdä. On todella kunnia saada huolehtia siitä, että kaikilla eloklaanilaisilla on syötävää ja lämmin pesäpaikka päänsä päällä. Tiesitkö, että me saavuimme metsään vasta Kuolonklaanin jälkeen? Usko Tähtiklaaniin oli kadonnut lähes kokonaan, mutta Mesiviiksi ja silloinen parantaja, Liljatuuli, keräsi joukot kokoon ja perusti Eloklaanin”, Kujekulta kertoi Sirupennulle.
“Haluaisitko sinä olla päällikkö tai varapäällikkö joku päivä?” naarassoturi kysyi ystävällisesti. Moni pentu haaveili siitä eikä Kujekullankaan pentuaika ollut siinä mielessä poikkeus. Naaras ja hänen edesmennyt veljensä, silloinen Lehmuspentu, oli halunnut johtaa Eloklaanin suuriin taisteiluihin. Mutta Kujekulta oli osoittautunut surkeaksi taistelijaksi ja no… Tähtiklaanista käsin oli vaikea johtaa. Sinisen taivaan yli lensi raakkuva varis. Ehkä se oli Lehmusjalka, joka oli saapunut linnun muodossa kertomaan kuulumisiaan. Nuorempana Kujekullan oli ollut todella vaikea sulattaa kollin kuolema, mutta nyt hän oli oppinut käsittelemään vaikeitakin tunteita siihen liittyen.
//Siru? 🙂
