Susimieli
Viimeiset pari kuuta Susimielen elämässä olivat olleet todella outoja, mutta hyvällä tapaa. Sen jälkeen kun hän oli auttanut Uiveloyötä Virtaviiman ja Kyyhkypyrähdyksen kanssa, naaras oli alkanut viettää aikaa hänen kanssaan. Susimielen oli edelleen todella vaikea käsittää sitä, että hän oli saanut ihan itse jonkinlaisen ystävän! Mutta nyt Susimielellä oli edessään aivan uudenlainen haaste. Kun hän katseli Uiveloyön säkenöivän tummaa turkkia tai kuunteli naaraan synkkiä, hieman omintakeisia juttuja, kolli tunsi jotain kuplivaa ja mukavalla tapaaa pistelevää tunnetta vatsansa pohjassa. Pelkkä ajatus naaraasta sai hänet hymyilemmään kömpelöä hymyään. Ja mikä parasta, Uiveloyö piti myös yrteistä! Harva soturi kiinnostui niistä ja vielä harvemmassa olivat ne, jotka jaksoivat kuunnella Susimielen juttuja niihin liittyen. Susimieli tallusteli leiriin suussaan pieni varpunen ja kasa lehteen käärittyjä yrttejä, jotka hän oli löytänyt. Ne olivat kollille tuntemattomia, mutta ehkä Uiveloyö tunnistaisi ne. Naaras oli niin taitava… Ja niin kolli katosi taas omiin haaveisiinsa! Olihan kollin isä, Kylmäliekki puhunut joskus ihastumisesta, mutta Susimieli halusi olla ajattelematta omia tunteitaan. Tuskin Uiveloyö ajatteli häntä samalla tapaa. Ei kukaan ajatellut Susimielestä niin. Kolli jäi seisomaan keskelle aukiota ja yritti löytää Uiveloyön muiden kissojen seasta. Toivottavasti naaras ei ollut partiossa. Susimieli oli nimittäin saalistanut tämän varpusen suoraan naarasta ajatellen. Lopulta naaras osui Susimielen silmiin ja suurikorvainen kolli kipitti häntä pystyssä klaanitoverinsa luokse. Susimieli laski tuomisensa naaraan käpälien juureen.
“Nä-nämä on sinulle. Ja.. ja minä a-ajattelin, että ehkä haluaisit ka-katsoa noita yrttejä yhdessä”, Susimieli takelteli hymyillen ja nosteli tassujaan hermostuneena. Mitä, jos Uiveloyö oli kiireinen? Tai ei ollut oikeasti kiinnostunut hänen seurastaan tai naaraalla oli jo jotain parempaa tekemistä?
//Uikku? 🙂
