Perhopuro
Tultuani leiriin äkkäsin sen laidalla Tupsuturkin. Suuntasin oitis tämän luo, kun Kiurusulka – soturin sisar – tassutti pois. Hymyilin saatuani luvan liittyä kollin seuraan ja kellahdin kyljelleni. Venyttelin raukeasti tassujani ja kietouduin sitten parempaan asentoon.
“Haluaisitko sinä jakaa riistaa tai lähteä vaikka yhdessä kävelylle?” Tupsuturkki kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen. Huokaisin ja pohdiskelin hetken jaksaisinko lähteä takaisin ulos, mutta tulin tulokseen että syöminen olisi parempi vaihtoehto tähän väliin.
“Miten olisi riistan jakaminen? Jalkojani särkee, kun vain ajattelenkin kävelemistä…” puuskahdin ennen kuin jatkoin, “Kävimme Sädesäihkeen ja tämän oppilaan kanssa hirvittävän pitkällä partiointi reissulla. Sädesäihkeen piti nähdä kuinka hyvin Muurahaistassu muistaa oman reviirinsä.”
“Se käy hyvin. Haenko minä meille jotakin, jotta saat lepuutella jalkojasi?” Tupsuturkki vastasi varovaisesti. Kollilla oli selvästi hieman hankala olla, mutta en välittänyt siitä. Poistuisin kyllä, jos kokisin sen tarpeelliseksi mutta soturi kuitenkin vaikutti haluavan viettää minun kanssani aikaa. Ehkä hänen tarvitsisi taas vähän tunnustella tilannetta ennen kuin uskaltaisi täysin rentoutua, mikä oli tietenkin hyvin ymmärrettävää.
“Kyllä, kiitos. Nappaa mitä vain, joku erityisen mehukkaan näköinen kala sopisi juuri tähän hetkeen. Jos siis pidät kaloista!” kiirehdin lisäämään naurahtaen itsekin nyt hieman kollin epävarmuuden tartuttamana. Oli niin hassua nähdä kuinka eri kissat vaikuttivat niin eri tavoin minun käyttäytymiseeni.
//Tupsu?
