Tupsuturkki
Perhopuron tyyneys sai Tupsuturkinkin laskemaan kierroksiaan. Ja Perhopuro piti vielä samasta riistasta! Tupsuturkki oli asiasta niin iloinen. Kolli kuitenkin halusi ottaa selvää oliko naaraalla jotain mistä tuo ei erityisemmin pitänyt. Onneksi naaras vaikutti kaikkiruokaiselta. Vaikka ei sillä tietenkään olisi ollut väliä! Tupsuturkki itsekin oli kaikkiruokainen, vaikka kalat osasivatkin virittää hänen makunystyränsä juuri oikealle taajuudelle. Kolli ei kuitenkaan kieltäytyisi riistasta.
”Sammakko”, Tupsuturkin kurkusta pääsi hermostuneen ja hyväntuulisuuden sotkema naurahdus. Sammakot eivät tosiaan olleet mitään yleisintä ruokaa, ei ainakaan Eloklaanissa! Mutta ehkä Kuolonklaanissa nautittiin niitä tavallisinakin päivinä? Ajatus oli Tupsuturkista hieman omituinen. Sammakot olivat kaiken lisäksi niin pieniä ja hieman limaisia. Mitä syötävää niissä edes oli? Vaikka lehtikadon aikaan niistäkin sai varmasti vatsansa täyteen.
”Minäkään en ole koskaan ennen maistanut sammakkoa. Oikeastaan, e-en ole tainnut koskaan ennen nähdä sellaista tuoresaaliskasassakaan”, harvaturkkinen kurahti jännittyneenä. Voi, olisipa hän voinut tasoittaa hermonsa! Kolli oli kuullut joidenkin kissojen naukuvan, kuinka heidän sydämensä valitsemansa kissat saivat koko muun maailman unohtumaan. Tupsuturkki taas tuntui olevan entistä tietoisempi itsestään ja kaikista ympärillä tapahtuvista asioista. No, ehkä pienet ihastumiset olivat hieman eri juttu.
”Oletko koskaan kuullut käärmeiden metsästämisestä? Minä kuulin, että jotkut kissat osaavat metsästää niitä? Minä en varmaan uskaltaisi, käärmeet vaikuttavat niin hurjilta”, Tupsuturkki huokaisi, mutta katui heti sanojaan. Entä jos Perhopuro ajatteli, että hän ei kykenisi puolustamaan läheisiään? ”Va-vaikka siis tosipaikan tullen tietenkin uskaltaisin toimia!”
”Haluaisitko sinä oppilaan?” kolli kysyi ystävältään. Kimalaistoiveen kaitsema Sirupentu ja hänen oma kaksikkonsa, Kaurispentu ja Seljapentu, olivat saaneet oppilasnimensä hetki sitten. Perhopuro ei ollut saanut ainakaan heistä omaa oppilastaan, mutta kolli oli varma, että naaras olisi mitä mainioin mestari. Hän oli niin kiltti ja osasi ottaa muut huomioon. Tupsuturkkikaan ei ollut saanut vielä omaa oppilasta eikä Kiurusulkakaan, mutta kolli oli asiasta ihan tyytyväinen. Hän koki, että ei ollut vielä valmis siihen. Oma oppilas oli niin iso vastuu ja vasta hetki sitten hän oli itse ollut -tassu.
//Perho? 😀
