Hiilihammas

Kaikki tuntui vihdoin olevan mallillaan: jopa ongelmanuori pojanpoikani oli viimein saanut soturinimensä ja oli toistaiseksi pysynyt kaidalla tiellä. En ollut hänestä enää niin huolissani. Ikään kuin hänen soturinimityksensä olisi poistanut kirouksen, jonka Tyrskytassun tekojen haamu oli jättänyt jälkeensä. Olin pelännyt että kolli tekisi jotakin peruuttamatonta ja kärsisi enonsa kohtalon, mutta Pörriäissurma oli osoittanut olevansa eri maata. Minä uskoin että hänestä tulisi vielä kunnioitettu Eloklaanin soturi.
Olimme aterioimassa Korppitähden kanssa hänen pesänsä edustalla, kun Kimalaistoive lähestyi meitä. Kolmijalkainen tyttäremme nilkutti luoksemme omituisen oloisena. Näin hänen silmistään, että jokin painoi häntä.
“Hiilihammas, Korppitähti. Voisimmeko me jutella?” Kimalaistoive puhui hiljaa. Vilkaisin Korppitähteen, kun tyttäremme rojahti makaamaan viereemme. Kumppanini vihreistä silmistä kuvastui huoli samoin kuin omistani, mutta yritin parhaani kätkeäkseni sen.
“Kimalaistoive, kuinka mukava nähdä!” kehräsin ja kurkotin lipaisemaan pentuni poskea lempeästi. “Totta kai. Onko kaikki hyvin vai halusitko vain kysellä Kauristassun koulutuksesta?”
Kysymys vaikutti saavan Kimalaistoiveen hetkeksi ajatuksiinsa. Kimmelsikö hänen silmäkulmassaan kyynel?
“Minä kuolen.” Jääpuikko suoraan sydämeen. Tuijotin tytärtäni järkyttyneenä. Minun oli täytynyt kuulla väärin!
Mutta ei. Totta se oli.
“Minulla on sairaus, jota edes Tähtiklaani ei voi parantaa.” Kimalaistoive katsoi vuoroin minua ja emoaan. Hän ei ollut läheskään yhtä poissa tolaltaan asiasta kuin hänen olisi pitänyt olla. Kuinka kauan hän oli tiennyt asiasta? Oliko hän salannut tämän meiltä?
“Mitäh…” Suuni tuntui yhtäkkiä kamalan kuivalta, ihan kuin olisin syönyt kilon hiekkaa. “Sano että tämä on pilaa.” Käännyin katsomaan kumppaniini, joka katsoi tytärtään yhtä typertyneenä. “Eikö tämä olekin pilaa, Korppitähti? Haa haa, tosi hauskaa. Jos te yritätte jekuttaa minua, niin onnistuitte siinä.”
Minä tiesin ettei se ollut pilaa. Tai ainakin osa minusta tiesi. Muu osa ei vain ollut valmis hyväksymään kuulemaansa. Olisiko edes pitänyt olla? Ei kukaan voi hyväksyä sellaista, että oma pentu kuolee ennen vanhempiaan.
“Kauanko olet tiennyt?” Korppitähti kysyi silmissään synkkä katse. Hän kurkotti hännällään kohti Kimalaistoivetta ja laski sen naaraan selän päälle.

//Kimmo?

Author: EmppuOmppu

.